Migreeni

Migreeni on yksi yleisimmistä aivosairauksista. Maailmanlaajuisesti siitä kärsii yli miljardi ihmistä, ja Suomessa sen arvioidaan koskettavan jopa 700 000 henkilöä. Naisilla migreeni on kolme kertaa yleisempää kuin miehillä. 

Suurella osalla ihmisistä migreeni on ohimenevä ilmiö, joka aiheuttaa vain muutaman päänsärkykohtauksen elämän aikana. Jos migreeni kroonistuu (yli 15 päänsärkypäivää kuukaudessa), se voi haitata vakavasti päivittäistä elämää ja heikentää elämänlaatua. Migreeni onkin yksi suurimmista työkyvyttömyyden aiheuttajista työikäisessä väestössä. 

Migreenin tarkkaa tautimekanismia ei vielä täysin tunneta, mutta tutkimuksissa on havaittu, että hermosoluilla ja pään verisuonilla on keskeinen rooli kohtauksen synnyssä. 

Mikä laukaisee migreenikohtauksen?

Migreenikohtauksen laukaisee ulkoinen tekijä, kuten stressi tai sen laukeaminen, kirkas valo, valon määrän äkillinen lisääntyminen, alkoholin käyttö, huonot yöunet, matala verensokeri, näköongelmat tai purentavirheet. Naisilla migreeni voi liittyä kuukautiskiertoon, jolloin estrogeenitason vaihtelut voivat laukaista kohtauksen erityisesti kuukautisten aikana. 

Migreeni voi antaa itsestään varoitusmerkkejä tunteja tai jopa päiviä ennen varsinaista kohtausta. Nämä oireet ovat usein samanlaisina toistuvia, kuten haukottelua, makeanhimoa, väsymystä tai mielialan vaihteluita. 

Hermosolujen yliaktivoituminen muuttaa aivot kipukentäksi  

Migreenikipu alkaa, kun aivojen hermosolut yliaktivoituvat ja koko keskushermosto muuttuu kipukentäksi. Kohtauksen kipuvaiheessa tyypillisiä oireita ovat lamaannuttava päänsärky, joka pahenee rasituksessa, valo- ja ääniherkkyys sekä pahoinvointi. Kohtaus voi kestää tunneista päiviin. 

Kipuvaiheen aikana pään keskeinen kipusignaalien välittämisestä vastaava järjestelmä, trigeminovaskulaarinen järjestelmä, alkaa tuottaa kemiallisia välittäjäaineita, kuten kalsitoniini-geeniin liittyvää peptidiä (CGRP). Tämä saa aivojen verisuonet laajentumaan ja tekee hermoista yliherkkiä. Kipusignaali kulkee aivokalvoilta aivokuorelle asti, voimistuen matkalla. Aivojen eri alueilla kipuaistimukset yhdistyvät ja sekoittuvat, mikä synnyttää voimakkaan, jyskyttävän pääkivun. Tämä voi tuntua myös niskassa, kasvoissa tai leukanivelen alueella. 

Aivokuvantamisissa on havaittu, että migreenin kipuvaiheessa aivokuori aktivoituu. Tämä selittää muun muassa pahoinvoinnin, huimauksen ja autonomiset eli tahdosta riippumattomat kehon oireet. 

Aurallisen migreenin mysteeri 

Noin kolmasosalla migreenipotilaista esiintyy kohtaukseen liittyviä neurologisia oireita, joita kutsutaan auraksi. Tyypillisesti aurallisessa migreenissä henkilön näkökenttään ilmestyy sahalaitamainen, laajeneva kirkas kuvio tai harmaa alue, joka haittaa näkemistä. Joillakin aura voi ilmetä tuntohäiriönä tai puheentuoton vaikeutena. 

Tutkijat uskovat, että aurallisen migreenin taustalla on ilmiö nimeltä Cortical Spreading Depression (CSD) – aivojen aivokuoressa etenevä sähköinen häiriö, joka leviää hitaasti aaltona. Sahalaitainen, värisevä ja laajeneva näköhäiriö on yksi yleisimmistä auraoireista. 

Migreeniauran uskotaan johtuvan aivokuoren sisäsyntyisestä herkkyydestä, joka altistaa CSD-ilmiölle. Suomalaistutkimus on osoittanut, että aurallisen migreenin periytyvyys on suurempaa kuin aurattoman migreenin. 

Miten migreeniä hoidetaan ja ehkäistään? 

Migreenin hoito perustuu ensisijaisesti kohtauslääkitykseen, joka otetaan heti oireiden alettua. Itsehoitona käytetään usein tavallisia kipulääkkeitä, viileää, pimeää ja hiljaista ympäristöä sekä kylmäkääreitä. Migreenikohtauksia voi ehkäistä myös välttämällä tunnettuja laukaisevia tekijöitä. 

Jos migreeni pahenee tai kohtaukset lisääntyvät, voidaan käyttää triptaaneja, migreeniin kehitettyjä täsmälääkkeitä, jotka tehoavat noin kahdessa kolmesta tapauksesta. 

Vaikeaa tai usein toistuvaa migreeniä hoidetaan myös estolääkkeillä. Perinteiset estolääkkeet on alun perin kehitetty muun muassa epilepsian, masennuksen tai verenpainetaudin hoitoon, mutta niiden on havaittu joissain tapauksissa ehkäisevän migreenikohtauksia. 

Uusimmat estolääkkeet, jotka liittyvät kalsitoniini-geeniin liityvän peptidin (CGRP) estoon, ovat mullistaneet hoitokenttää. CGRP-reitin salpaamisen on todettu olevan tehokas keino niin migreenikohtauksen lopettamiseen kuin kohtaustiheyden harventamiseenkin. Lääke annostellaan pistoshoitoina neljän viikon välein.  

Suomalainen migreenitutkimus paljastaa geenialueita ja valottaa perinnöllisyyttä 

Suomessa tehdään maailmanluokan migreenitutkimusta esimerkiksi Helsingin yliopistossa. Laajin koskaan tehty migreenin perhetutkimus selvitti, että migreenin perinnöllisyys johtuu jopa tuhansien sairausriskiä lisäävien geenimuotojen yhteisvaikutuksesta. Aurallista migreeniä sairastavilla sekä henkilöillä, joilla migreeni on alkanut jo nuorella iällä, perinnöllinen riski oli keskimääräistä suurempi. 

Toinen laaja suomalainen tutkimus tunnisti 120 DNA-aluetta, jotka liittyvät migreeniriskiin, kolminkertaistaen tunnettujen geneettisten riskitekijöiden määrän. Tutkimus vahvisti, että migreeniin liittyvät geenit vaikuttavat erityisesti verisuonten supistumiseen ja hermoston toimintaan – juuri niihin prosesseihin, joiden tiedetään olevan keskeisiä kohtauksen synnyssä. 

Tutkimuksessa löydettiin myös geenialue, jossa sijaitsevat CGRP-neuropeptidin tuotantoon tarvittavat geenit. Nämä löydökset tukevat uusien, tarkemmin kohdennettujen migreenilääkkeiden kehittämistä. 

Uusin tutkimus vie migreenin hoitoa yhä enemmän kivunlievityksestä kohti ennakoivaa ja ennaltaehkäisevää hoitoa.