Vanhemmuutta ei kannata ulkoistaa digilaitteille
Vanhemmuutta ei kannata ulkoistaa digilaitteille, sillä pienen lapsen tunnetaidot tarvitsevat kehittyäkseen elävää vuorovaikutusta arjen eri tilanteissa. – Oppiakseen vuorovaikutus- ja tunnesäätelytaitoja lapsi tarvitsee jatkuvaa elävää kanssakäymistä vanhempansa kanssa, erityisesti hankalina hetkinä, korostaa väestötutkimuksen apulaisprofessori Linnea Karlsson. Jos hankalat tilanteet ratkaistaan aina älylaitteilla ja jos elävää vuorovaikutusta ei muutenkaan ole riittävästi, elintärkeiden sosiaalisten taitojen kehitys voi häiriintyä. Tämä on kansalaistataitoihin kuuluva todella tärkeä asia, joka jokaisen nykyvanhemman tulisi tietää. Lue artikkelin lopusta myös vinkit rakentavaan ruutuaikakeskusteluun koululaisen kanssa!
Lahjoita lastenpsykiatrian tutkimukseen
Tarvitsemme uusia keinoja auttaa psyykkisistä haasteista ja häiriöistä kärsiviä lapsia. Tue lastenpsykiatrian tutkijoiden työtä, ja auta heitä auttamaan.
Tämän hetken varhaisnuoret ovat ensimmäinen sukupolvi, joka on pienestä pitäen viettänyt paljon aikaa digilaitteiden parissa. Ei vielä tiedetä, onko sillä seurauksia. Se kuitenkin tiedetään, että alle 3-vuotiailla kieltä, kommunikaatiota ja tunteiden säätelyä opetteleville lapsilla liian suuri digilaitteiden parissa vietetty aika heikentää vuorovaikutustaitojen kehittymistä.
– Elävä vuorovaikutus on välttämätöntä vuorovaikutustaitojen kehittymiseksi: katsekontakti, toisen ihmisen tunteiden ja eleiden tulkinta, jaetut yhteiset hetket sekä aikuisen tuki haastavissa tilanteissa. Sen sijaan digilaitteet eivät ole näiden taitojen varhaisen kehittymisen kannalta välttämättömiä, kertoo väestötutkimuksen apulaisprofessori ja Aivosäätiön hallituksen jäsen Linnea Karlsson Turun yliopistosta ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiristä.
Karlsson on tehnyt pitkän uran lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkärinä ja tutkijana. Hän on ollut perustamassa ja edelleen aktiivisesti mukana usean vuosikymmenen mittaisessa FinnBrain-tutkimuksessa, jossa seurataan varhaisen stressin vaikutuksia lapsen kehitykseen ja terveyteen raskausajasta aikuisuuteen asti.
– Pienillä lapsilla elävän vuorovaikutuksen – leikkimisen, yhdessä touhuamisen ja juttelun sekä esimerkiksi ääneen lukemisen – pitäisi olla vallitseva ajanviettotapa arjessa. Jos digilaitteet syrjäyttävät elävän vuorovaikutuksen toisten ihmisten kanssa, riski ongelmien kehittymiseen kasvaa, koska aivot eivät saa tarvitsemaansa virikettä riittävästi.
Älypuhelimeen uppoutunut vanhempi aiheuttaa lapselle stressireaktion
Elävän vuorovaikutuksen määrää voi vähentää paitsi lapsen digilatteiden parissa viettämä aika, myös vanhemman oma uppoutuminen laitteisiin. Lapsi ei silloin saa tarvitsemaansa yhteyttä aikuiseen.
Yhdysvalloissa kehitettiin 1970-luvulla niin sanottu still face -koe, jossa äiti nauraa ja leikkii pienen lapsensa kanssa, mutta muuttuu sitten kahden minuutin ajaksi ilmeettömäksi, eikä reagoi lapsen yrityksiin palauttaa vuorovaikutus. Tämä suistaa lapsen voimakkaaseen stressitilaan.
Norjassa vastaava koe toteutettiin niin, että vanhempien huomio kohdistuu älypuhelimeen. Minuutin sisällä kokeeseen osallistuneilla vauvoilla ilmeni sama äärimmäisen kova stressireaktio kuin perinteisessä still face -kokeessa.
Arjen haastavat tilanteet opettavat vuorovaikutustaitoja
Jopa hyvin pienten lasten huomio saattaa nykyisin olla kiinnittynyt rattaisiin kiinnitettyyn puhelimeen, ja ravintoloissa tabletteihin uppoutuneet lapset ovat tavallinen näky. Digilaitteeseen syventynyt lapsi ei kitise ja pysyy rauhassa paikallaan tylsissä tai haastavissa tilanteissa, mutta asialla on kääntöpuolensa. Joidenkin lasten voi olla vaikea oppia käsittelemään elämässä väistämättä eteen tulevia pitkästyttäviä tai stressaavia tilanteita, etenkin jos tilanteissa ei ole vaihtelua ja digilaitteet ovat saatavilla rajattomasti.
-Terveydenhoitajat ovat kertoneet, että rokotuksissa monet vanhemmat antavat lapselle puhelimen, jotta tilanne ei tuntuisi lapsesta ikävältä. Lapsi ei kuitenkaan silloin saa kaipaamaansa fyysistä ja henkistä tukea aikuiselta, ja itsesäätelyn kehittämisen kannalta tärkeä elävä vuorovaikutustilanne puuttuu. Vanhempi on yleensä paras lapsen lohduttaja. Tätä tärkeää tehtävää ei kannata ulkoistaa laitteille, Linnea Karlsson painottaa.
– Tämä on kansalaistataitoihin kuuluvaa perustietoa, todella tärkeä asia, joka jokaisen vanhemman tulisi saada tietää.
”Vanhempi on yleensä lapsen paras lohduttaja. Tätä tärkeää tehtävää ei kannata ulkoistaa laitteille”, apulaisprofessori Linnea Karlsson painottaa.
Vapaa leijuminen tärkeää
Isommille lapsille ja nuorille digilaitteista on paljon hyötyä, ja ne tuovat kivoja, positiivisia ja aktivoivia elementtejä heidän elämäänsä. Silti myös isommat lapset ja aikuiset tarvitsevat digivapaata aikaa.
– Vapaa leijuminen vailla mitään laitteita tekee hyvää kaiken ikäisille aina välillä. Se, että joutuu itse miettimään mitä tekisi digimaailman valmiiden sisältöjen sijaan on mahdollisesti hyvinkin tärkeää luovuuden kehittymisen kannalta. Myös vuorovaikutus- ja tunnesäätelytaitojen kehittyminen jatkuu varhaislapsuuden jälkeen.
Perheissä haetaan tasapainoa digilaitteiden ja muun elämän välille
Digitalisaatioon liittyy kokonainen jättiläismäinen teollisuudenala ja laitteiden koukuttavuuteen investoidaan valtavasti. Linnea Karlsson ihmettelee, miksi digilaitteiden käyttöön liittyvässä keskustelussa korostetaan yksilöiden ja perheiden vastuuta, kun vastuun pitäisi olla myös lainsäätäjillä ja yrityksillä.
– On tekopyhää olla huolissaan digitalisoitumisen mahdollisesti yksittäisille ihmisille aiheuttamista haitoista, kun samaan aikaan laitteiden koukuttavuuden kehittämiseen käytettään miljoonia euroja ja työtunteja.
Yritysten ja yhteiskunnan vastuuta odotellessa monet vanhemmat hakevat tasapainoa oman ja lastensa digilaitteiden käytön ja muun elämän välille. Pienten, alle kouluikäisten lasten vanhempi voi helposti päättää laitteiden käytöstä. Taaperoiden kanssa ei kannata neuvotella liikaa, vaan keskeyttää digilaitteilla olo silloin kun on sovittu, hyväksyä mahdollinen hetken kiukuttelu ja ohjata huomio muualle.
Vanhempien lasten ja nuorten kohdalla rajoittaminen on vaikeampaa ja aiheuttaa hankausta perheissä. Tiukkojen rajoitusten sijaan Linnea Karlsson kannustaakin kouluikäisten lasten ja nuorten vanhempia käymään aiheesta rakentavaa keskustelua lastensa kanssa.
Kinaa digilaitteista koululaisen kanssa? Lue vinkit!
1. Pyri rakentavaan keskusteluun tiukkojen rajoitusten sijaan
Osoita mielenkiintoa ja tutustu lapsen kiinnostuksen kohteisiin sosiaalisessa mediassa tai pelimaailmassa. Silloin ymmärrät paremmin mitä lapsi tekee virtuaalimaailmassa ja miksi se on hänelle tärkeää. Ruutuajan tiukan rajoittamisen ja digilaitteiden paheksumisen sijaan pyri rakentavaan dialogiin lapsen ja nuoren kanssa, myös ajankäytön suhteen.
2. Jos rajoitat, tarjoa tilalle muuta
Jos lapsesi käyttää mielestäsi digilaitteita liikaa, ehdota lapselle jotain muuta tekemistä ja ole valmis käyttämään myös omaa aikaasi lapsen kanssa olemiseen. Kieltämisen, syyllistämisen ja digiajan minuutintarkan määrittämisen sijaan kannattaa asiat pyrkiä ratkaisemaan rakentavasti. ”Olet nyt pelannut aika pitkään, voisit puolen tunnin päästä hakea kaveria ulos tai voitaisiin pelata yhdessä lautapeliä. Katsotaan yhdessä sopiva hetki vaihtaa toiseen tekemiseen”.
3. Jos lapsen on vaikea jättää digilaitteita, pohtikaa yhdessä, miksi näin on.
Jos lapsen on hyvin hankalaa siirtyä pois laitteilta voi syynä olla esim. yksinäisyys, muut haasteet sosiaalisissa suhteissa tai kiusaaminen. Silloin digimaailmasta elävään todellisuuteen siirtyminen voi tuntua vaikealta tai pelottavalta. Keskustele asiasta lapsesi kanssa, mutta muista että lapsi on usein haluton kertomaan stressaavaa asiaa suoraan. Yritä silloin selvittää haarukoimalla mistä on kysymys. Esim.: ”Onko sinun vaikea keksiä muuta tekemistä pelaamisen tilalle?”, ”Oletko viime aikoina ollut yhdessä kavereiden kanssa?”, ”Tuntuuko muiden kanssa oleminen hankalalta?
4. Ota puhelin yöksi pois makuuhuoneesta
Unen rakenne ja laatu ovat tutkitusti paremmat, jos puhelin viettää yön muualla kuin sängyn vieressä. Sovi lapsesi kanssa hyvissä ajoin, että puhelimen kanssa ei nukuta (yläasteikäisen kanssa tällaista sopimusta on enää vaikea ottaa käyttöön uutena asiana). Lue lapsellesi iltasatu tai kannusta häntä lukemaan itse, se rauhoittaa lapsen aivoja nukkumista kohti. Oma esimerkki auttaa tässäkin.
5. Enemmän motivointia– vähemmän komentamista
Yritä houkutella esiin lapsen ja nuoren oma motivaatio käyttää aikaansa muuhunkin kuin digilaitteilla olemiseen. Keskustelkaa esimerkiksi siitä mitä etuja ulkoilulla ja urheilemisella on ja pohtikaa yhdessä, olisiko vaikkapa unen laatu parempi, jos puhelinta käyttäisi vähemmän myöhään illalla.
Asiantuntija
Väestötutkimuksen apulaisprofessori Linnea Karlsson, Turun yliopisto ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri.
Linnea Karlsson on tehnyt pitkän uran lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkärinä ja tutkijana. Hän on ollut perustamassa ja edelleen aktiivisesti mukana usean vuosikymmenen mittaisessa FinnBrain-tutkimuksessa, jossa seurataan varhaisen stressin vaikutuksia lapsen kehitykseen ja terveyteen raskausajasta aikuisuuteen asti. Linnea Karlsson on Aivosäätiön hallituksen jäsen.
