Unettomuuden hoito muuttuu – pitkien unien sijasta kohti laadukasta unta

Alkuyön syvä uni on unen vaiheista tärkein ja iäkkäälle erityisen tärkeä. Unettomuuden hoidossa onkin pyrittävä unen pidentämisen sijasta turvaamaan unen laatu.Pitkittyneessä unettomuudessa pitäisi aina selvittää, mikä unta häiritsee.

Unettomuuden hoito kehittyy. Unettomuuden Käypä hoito -suosituksen mukaan olennaista on erottaa tilapäinen unettomuus sairaudeksi kehittyneestä unettomuudesta, jossa aivojen uni-valverytmin säätely on häiriintynyt.

Professori, unitutkija Markku Partisen mukaan tilapäinen unettomuus on normaali oire, jolla ihminen reagoi stressiin ja elämänmuutokseen, eikä se tavallisesti vaadi erityistä hoitoa.
Myös se on normaalia, että iän myötä nukkuu vähemmän kuin nuorempana ja herää herkästi aamuyöllä kolmen-neljän maissa. Silloin syvän unen vaihe on ohi ja uni muuttuu kevyemmäksi. Vaihdevuosissa on tavallista, että hikoilupuuska osuu juuri yön tähän kohtaan.

– Monet heräävät kerran yössä vessaan tai juomaan vettä. Siitä ei tarvitse huolestua, jos pystyy jatkamaan uniaan ja aamulla tuntee itsensä virkeäksi. Sen sijaan hoito on tarpeen, jos unettomuus on jo kehittynyt tai uhkaa kehittyä itseään ylläpitäväksi kierteeksi tai jos väsymys haittaa elämänlaatua. 

Unettomuuden syy täytyy selvittää

Unettomuushäiriöllä tarkoitetaan pitkäkestoista sairausasteista unettomuutta, mikä ei selity ainoastaan jonkun sairauden aiheuttamalla unettomuusoireella. Lääkkeettömillä kognitiivis-behavioraalisilla hoitomenetelmillä on saatu parhaita tuloksia pitkäkestoisen unettomuushäiriön hoidossa. Unilääkeresepti ei siten riitä hoidoksi, eikä reseptejä varsinkaan pitäisi uusia vuodesta toiseen, kuten tähän asti on usein tehty.

Markku Partinen vertaa unettomuutta yskään.
 – Jos potilas tulee aina uudestaan vastaanotolle valittamaan yskää, joka ei parane, kukaan lääkäri ei määrää joka kerta samaa yskänlääkettä vaan tutkii, mikä on yskän syy. Näin tulisi tehdä myös unettomuuden hoidossa.

Unettomuuteen voi olla elimellinen syy, kuten kipu, vaihdevuosien hikoilu, uniapnea tai levottomat jalat. Silloin hoidetaan ensisijaisesti näitä vaivoja, ja samalla unikin usein rauhoittuu.
Iäkkäillä hyvin levoton uni ja siitä johtuva uupumus ennakoi yllättävän usein Parkinsonin tautia. Kun se otetaan huomioon, pystytään taudin puhkeaminen kenties ehkäisemään tai sitä siirtämään suojaavan hoidon aloittamisella. 

Unilääkkeestä enemmän haittaa kuin hyötyä?

Unen vaiheista alkuyön syvä uni on tärkeintä, ja iäkkäälle se on erityisen tärkeää.
Syvän unen aikana aivot saavat energiaa ja niistä poistetaan kuona-aineita. Esimerkiksi Alzheimerin tautiin liittyy olennaisesti haitallisen amyloidi-proteiinin kertyminen aivoihin.
Syvän unen häiriintyminen järkyttää pitkän päälle myös elimistön immuunijärjestelmää.
Partinen painottaakin, ettei unilääkkeitä pitäisi käyttää ilman suurta harkintaa, koska unen pituuden sijasta pitäisi turvata unen laatu.

– Bentsodiatsepiinit ja niiden kaltaiset lääkkeet ovat meillä yleisimmin käytettyjä unilääkkeitä. Kuitenkin ne häiritsevät juuri tärkeää syvää unta eikä niiden hyödyistä unettomuudessa ole näyttöä. Varsinkin ikääntyvillä haitat ovat hyötyä suuremmat. Unilääkkeet saattavat jopa lisätä muistisairauden riskiä. 

Kierteessä toimii terapia

Hyvin usein vaikean unihäiriön syntysyynä on tilapäisen unettomuuden aiheuttama stressi. Huoli valvomisesta ja jaksamisesta kehittyy itseään ylläpitäväksi kierteeksi, jossa nukkumisen yrittäminen päinvastoin lisää vireyttä ja estää nukkumista. 

Tällaisessa kroonistuneessa unettomuudessa toimivaksi hoidoksi on osoittautunut kognitiivis-behavioraalisten menetelmien käyttö, jossa opetellaan uudelleen nukkumaan, mutta ei yritetä sitä väkisin. Pitkäaikaisessa unettomuudessa terapia on Partisen mukaan tuloksellisempaa kuin lääkehoito, mutta usein paras hyöty saadaan näitä kahta yhdistelemällä.

Masennuslääkkeellä laatua uneen

Perinteisten unilääkkeiden sijaan toimivia ja hyviksi todettuja lääkkeitä unettomuuteen ovat ns. sedatiiviset masennuslääkkeet, kuten doksepiini tai mirtatsapiini. Erityisesti masennuslääke sopii pitkittyneen unettomuuden hoitoon ja myös iäkkäille, koska se jopa pidentää elvyttävää syvää unta ja vähentää yöheräilyä.

Markku Partinen korostaa, että unettomuuteen masennuslääkettä otetaan erittäin pieni annos (esimerkiksi doksepiinia 1-6 mg tai mirtatsapiinia 1-4,5 mg) illalla. Näin siksi, että pieni määrä lääkettä vaikuttaa elimistön histamiinikanavien kautta unettavasti. Lääkkeen normaali, masennukseen käytettävä määrä voi sen sijaan jopa huonontaa unta. 

Lääkärin on aina selitettävä potilaalle, miksi hänelle määrätään masennuslääkettä ja miten se auttaa unettomuuteen.
– Nimenomaan pientä annosta on tärkeä painottaa. Jos uni ei lääkkeestä huolimatta tule, annosta ei ainakaan kannata suurentaa, koska se vie tilannetta vain pahempaan suuntaan.