Työikäisen aivot kaipaavat nyt valoa — parinkin minuutin ulkoilu auttaa

Ruuhkavuosia elävien päätä kuormittavat työn lisäksi lasten asiat, ikääntyvien vanhempien asiat ja ihan normaali arjen pyörittäminen. Onneksi aivot rakastavat sitä, että niitä käyttää. Ei kuitenkaan ole sama mihin ja miten: aivoja kuormittaminen jatkuvilla keskeytyksillä ja multitaskauksella heijastuu varsin nopeasti aivotoimintaan. Lisäksi koronan myötä lisääntyneen etätyön vaikutus alkaa näkyä toden teolla vasta nyt, valon määrän vähentyessä radikaalisti. Asioiden unohtelu on ensimmäisiä hälytysmerkkejä.

Professori Minna Huotilainen tutkii aivoja, oppimista ja aivoterveyttä Helsingin yliopistossa. Tällä hetkellä hän tutkii musiikin käyttöä oppimisen tukena ja oppimisen olosuhteita, hyvinvointia ja aivoterveyttä oppilaitoksissa ja työpaikoilla.

Aivot on elin siinä missä muutkin ja aivoja pitäisi hoitaa kuten muutakin terveyttä: nukkua, syödä ja liikkua sopivasti. Aivot myös huomauttavat huonosta kohtelusta hyvin nopeasti. Esimerkiksi heikosti nukutun yön vaikutukset tuntuvat jo seuraavana päivänä. Kaikkein olennaisinta on kuitenkin se, missä jamassa aivot ovat pitkällä tähtäimellä. Siihen vaikuttavat yleiset elämäntapavalinnat ja suhtautuminen uusien asioiden opetteluun.

−Uuden oppiminen on aivoille todella hyvä juttu ja siihen kannattaa suhtautua myönteisesti myös työelämässä. Vain aivoja haastamalla ne vetreytyvät omaksumaan uusia asioita läpi elämän, kertoo aivotutkija Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta.

Organisaatiot tuhlaavat energiaansa digimaailmassa

Uuden opettelu tekee hyvää aivoillemme, mutta muuten niihin kohdistuu ristiriitaisia vaatimuksia. Digilaitteiden käyttö lisääntyy jatkuvasti sekä töissä että vapaa-ajalla, ja korona on nopeuttanut muutosta entisestään. Minna Huotilainen puhuu teknostressistä. Se syntyy, kun käytämme teknologiaa väärällä tavalla: hypimme asiasta toiseen niin nopeasti, ettemme tunnu saavan mitään valmiiksi.

Huotilaisen mukaan moni organisaatio hukkaa energiaansa digimaailmassa. Käytössä voi olla kymmenenkin erilaista viestintäkanavaa, on teamsia, slackia, whatsappia, puhelinta ja sähköpostia. Jotta kokonaisuus toimisi fiksusti pitäisi organisaation määritellä mihin tarkoitukseen kutakin kanavaa käytetään. Esimerkiksi mikä kanava on varattu kiireelliseen viestintään ja kuinka usein sähköpostit tulisi lukea.

− Joissain organisaatioissa on luotu säännöt, mutta niitä ei noudateta. Silloin ollaan tilanteessa, jossa kiireellisin viesti onkin sähköpostissa, vaikka meilejä piti katsoa vain kerran päivässä. Harva organisaatio myöntää, että meillä pitää lukea viestit puolen tunnin välein – samalla myönnettäisiin, että meillä ei saa keskittyä! Huotilainen toteaa.

− Tämä ei ole teknologian syy. Kyse voi olla yksittäisen ihmisen osaamattomuudesta, jolloin esimerkiksi kanavien ponnahdusikkunoita ei osata laittaa pois päältä ja huomio karkaa muualle. Tästä selvitään onneksi koulutuksella. Kyse voi kuitenkin olla myös organisaatiotason osaamattomuudesta ja huonosta kulttuurista

Teknostressaantunut ihminen tekee työt hitaammin ja huonommin

Jatkuvien keskeytyksien kohteena olevat aivoparkamme yrittävät hälyttää apua. Unohtelun lisäksi virheet lisääntyvät. Asiat sekoittuvat toisiinsa. Työn kuormittavuus kasvaa.

− On surullista, että teknostressaantunut ihminen tekee työtään yhä hitaammin ja huonommin, ja samalla työ on yhä kuormittavampaa, Huotilainen toteaa.

Toinen yleinen ongelma liittyy näennäiseen tehostamiseen, joka aiheuttaa yletöntä multitaskausta eli usean asian tekemistä yhtä aikaa. Se ei kuitenkaan tehosta, vaan hidastaa. − Ennen vaksi oli vaksi. Nykyään hän on myös teknisten ongelmien ratkoja, laitelainausvaraston ylläpitäjä ja hoitaa monta muutakin tehtävää. Asiat jäävät pahasti kesken, kun pitää singahtaa toiseen hommaan. Eikö sen sijaan voisi palkata kahta puolipäiväistä työntekijää? Huotilainen ihmettelee.

− Me voimme hyväksyä tuottavan kuormituksen, esimerkiksi keskustelun hankalassa elämäntilanteessa olevan ihmisen kanssa, koska tiedämme keskustelun auttavan toista eteenpäin. Huonosti suunniteltu työ sen sijaan aiheuttaa täysin turhaa kuormitusta. Työnantajan tehtävä on suojella työntekijöitä liialta paineelta.

Kissavideoiden katselu on opittu käytösmalli

Älylaitteet voivat aiheuttaa stressiä myös vapaa-ajalla. Kännykällä voi tehdä paljon hyödyllisiä ja rentouttavia asioita, mutta kokonaisuus on laadittu koukuttavasti.

− Puhelin ilmestyy melkeinpä automaattisesti käteen ja kissavideot pyörivät, ennen kuin ihminen tuntee tehneensä asiasta mitään päätöstä. Jos kassajonossa on peräti 40 sekuntia jäljellä, ehtii vielä katsoa yhden kissavideon. Kyseessä on opittu käytösmalli, jonka vastustaminen on tosi vaikeaa. Pitää muistaa, että jokainen katsottu video kouluttaa aivoja tekemään samoin jatkossakin, Minna Huotilainen kertoo.

Aivot ovat hyvin muovautuvat ja sopeutuvat nopeasti elämään, jossa tarkkaavaisuuden suunta hyppii jatkuvasti asiasta toiseen. Pois oppiminen ei ole helppoa.

− Voi miettiä kuinka kauan haitallisen tavan oppiminen on kestänyt ja arvioida kuinka kauan pois oppiminen kestää. Se ei tapahdu viikossa, vaan aivoille täytyy antaa aikaa.

Syksy ja etätyö luovat paineita vuorokausirytmille

Vuodenajat ovat Suomen oloissa aikamoinen haaste aivoille, etenkin nukkumisen kannalta. Syksyllä elimistö yrittää sopeutua valon määrän vähenemiseen ja vuorokausirytmi siirtyy usein myöhemmäksi. Unen saanti vaikeutuu ja sen laatu heikkenee. Tyypillinen merkki vuorokausirytmin sakkaamisesta on herääminen aamuyöstä pohtimaan työasioita tai että herääminen on aamulla vaikeaa.

− Tämä ei ole ihme, sillä valaistusolosuhteet Suomessa ovat ekstravaikeat ja vaativat sopeutumiskykyä. Keväällä koronarajoitusten alkaessa valon määrä lisääntyi. Nyt valon määrä vähenee rajusti ja istumme kaiket päivät kotona. Työmatkat ja parin minuutin kipaisut lounasravintolaan ovat jääneet monelta pois. Kyseessä on oikeasti isosta vuorokausirytmiin vaikuttavasta muutoksesta, Huotilainen korostaa.

Hän kannustaa säännöllisen ulkoilutuokion luomista työpäivän lomaan. Voi vaikka mennä seisoskelemaan kahvikupin kanssa hetkeksi ulos tai hakemaan noutolounaan. Erityisen mahtavaa olisi ehtiä kunnon kävelylenkille keskellä päivää.

Yhä terveemmät aivot yhä pidempään

Minna Huotilainen tutkii aivoja ja aivoterveyttä Helsingin yliopistossa. Aivoterveyden tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä mitä asioita kannattaa tehdä ja mitä välttää, jotta aivot säilyisivät hyvässä kunnossa mahdollisimman pitkään. Suomessa aivoterveyttä tutkitaan kaikissa yliopistoissa ja joissain ammattikorkeakouluissa.

− Nykyään teemme aivotutkimusta luonnollisissa ympäristöissä kuten kouluissa, asianajotoimistoissa ja lääkäreiden vastaanotoilla. Se on tosi kova juttu. Tavoitteena on tutkia miten ihmisen koko elämä – työssäkäynti, nukkuminen ja vapaa-aika – vaikuttaa aivojemme kuormitukseen ja siitä palautumiseen, Huotilainen kertoo.

Toinen merkittävä uusi kiinnostuksen alue on vuorovaikutustutkimus. Siinä selvitetään mitä osallistujien aivoissa tapahtuu keskustelutilanteessa, miten ihminen reagoi ilmeillään tilanteen etenemiseen ja miten esimerkiksi osoittaa tukea toiselle.

− Taustalla on ihmisten erilaisuuden hyödyntäminen. Mitä tapahtuu, kun ihmiset kohtaavat toisensa? Miten erilaisuutta hallitaan ja siedetään perheissä, työpaikoilla ja kaupoissa? Miten erilaisuus muuttuu eduksi? Ryhmän tutkiminen kertoo meille paljon yhden ihmisen aivoja enemmän.