Nopean akuuttihoidon lisäksi positiivinen asenne ja hyvä kunto auttoivat Hanna Leinoa kuntoutumaan aivoinfarktista
Aivoinfarktin saa vuosittain noin 18 000 suomalaista, ja helsinkiläinen Hanna Leino on yksi heistä. Hyväkuntoinen ja liikunnallinen insinööri lähti aivan tavallisena perjantai-iltana viikonlopun ruokaostoksille, eikä kotoa lähtiessään tiennyt olevansa kolme kuukautta poissa. Pitkän kuntoutusjakson jälkeen Hanna voi hyvin. Nopea hoitoon pääsy oli avainasemassa aivoinfarktista toipumisessa. Myös positiivinen asenne, korkea motivaatio ja hyvä kunto edistivät kuntoutumista.
Helmikuisena perjantai-iltapäivänä vuosi sitten Helsingissä oli kova pakkanen. Tietoliikenneinsinööri Hanna Leino, 55, istui kotona keittiönpöydän ääressä ja teki etätöitä tiukkaan tahtiin. Vaativan projektin deadline oli käsillä. Vaikka Hanna on luonteeltaan rauhallinen, eivätkä työkiireet vaikuta yöuniin, olivat viime päivät olleet stressaavia. Siksi hän laittoi työstressin piikkiin myös päähän yhtäkkiä iskeneen jännän tunteen: huimasi ja olo oli muutenkin kummallinen. Kylpyhuoneen peilissä vastaan katsoi sairaan näköinen nainen ja vasen käsi alkoi tuntua oudolta. Tuntemukset menivät kuitenkin ohi ja Hanna sai työt valmiiksi sovittuun aikaan mennessä. Viikonloppu saattoi alkaa.
Automatkalla kauppaan Hannan käsi valahti hervottomaksi, mutta vielä silloin hän arveli paksujen topparukkasten liukastelleen ratilla. Kun parkkihallissa jalka lähti alta ja iltapäivän kummallinen olo palasi, Hanna tajusi, että kaikki ei ollut kunnossa. Hän pyysi lähistöllä olleita miehiä kutsumaan ambulanssin ja soitti miehelleen. Sen jälkeen tapahtumat etenivät nopeasti: jalka petti klo 17.20 ja klo 18.00 Hanna oli jo Meilahden neurologian päivystyspoliklinikalla liuotushoidossa.
Päivystyksessä oireet sahasivat ensin edes takaisin, mutta jäivät myöhemmin illalla pysyviksi: vasen käsi ja jalka eivät toimineet.
Aivoinfarktit tulevat yleensä kuin salama kirkkaalta taivaalta
Sairaalassa tehdyssä aivojen kuvantamistutkimuksessa selvisi, että Hannan oireet johtuivat aivoinfarktista. Avoinfarkti on sairaus, jossa verta aivoihin vievä valtimo tukkeutuu ja aivokudos jää ilman verenkiertoa ja happea. Tämän seurauksena paikallinen osa aivokudoksesta menee pysyvään kuolioon. Tukos on usein peräisin sydämestä, esimerkiksi eteisvärinäpotilaalla, mutta se voi aiheutua myös ahtautuneesta kaulavaltimosta tai aivojen pienten valtimoiden tukoksesta. Vaikka valtimo voi hiljakseen ahtautua, on suonen tukkeutuminen yleensä äkillinen aiheuttaen nopeasti ilmenevät oireet.
Hannan magneettikuvissa näkyi jälkiä myös vuosia sitten tapahtuneista muista infarkteista, joista hän ei ollut tiennyt mitään. Neuropsykologisissa testeissä ei onneksi ilmennyt mitään poikkeavaa ja myös sydän toimi normaalisti. Sen sijaan Hannan vuosikymmeniä potema migreeni, joka oli viime vuosina ilmennyt myös aurallisena sekä tuoreinta infarktia edeltänyt stressi kiinnostivat lääkäreitä kovasti. Mahdollista geneettistä alttiutta ollaan vielä selvittämässä. Varsinaista syytä infarktiin ei kuitenkaan löytynyt. Jo alkuvaiheessa lääkäri sanoi, että Hannalla olisi hyvät mahdollisuudet toipua kokonaan.
Nopea hoitoon hakeutuminen on erittäin tärkeää
Aivoverenkiertohäiriötä epäiltäessä tulee soittaa nopeasti yleiseen hätänumeroon 112. Nopea hoitoon hakeutuminen on erittäin tärkeää, sillä aivovaltimotukoksen poistamiseen tähtäävä aivoinfarktin liuotushoito on aloitettava mahdollisimman nopeasti oireiden alettua. Ambulanssi kuljettaa tuoreen aivoinfarktiepäilyn akuuttisairaalan päivystyspoliklinikalle. Myös Hanna sai tarvittavan hoidon nopeasti ja kuntoutuminen alkoi jo sairaalassa.
Hoitoon pääsyn nopeuden lisäksi myös kuntoutuminen on aloitettava viivyttelemättä, sillä aivojen uudelleen muovautuminen on parhaimmillaan ensimmäisten viikkojen aikana. Kuntoutumiseen vaikuttavat muun muassa syntyneen aivoinfarktin laajuus, ikä, potilaan perussairaudet ja aiempi toimintakyky sekä todennäköisesti lisäksi monet muut, osin tuntemattomat tekijät.
Vuosikymmeniä on kokemusten perusteella tiedetty, että myös rento ja kannustava ilmapiiri edistää kuntoutumista. Nykyään on myös tutkimustietoa siitä, että mieliala ja motivaatio vaikuttavat hermostossa oppimisen neurobiologiaan. Hannakin huomasi tämän: hän sai paljon kannustusta ja oli itse alusta alkaen optimistinen ja motivoitunut kuntoutumisensa suhteen.
Vaikka Hannan vasen jalka oli alussa aivan hervoton, hän pystyi kävelemään muutaman metrin pöytään tukeutuen. Muutaman päivän jälkeen myös peukalo alkoi toimia ja sen jälkeen käsivarsi.
– Fysioterapeutti kehotti ajattelemaan peukalon liikkumista ja siten käskyttämään sitä. Se auttoi! Oli pakko yrittää, vaikka ensimmäiset kävelyharjoitukset tuntuivat aivan mahdottomilta.
Hanna suhtautuu tulevaisuuteen positiivisesti.
Pablo ja Armeo treenikavereina
Kahden viikon sairaalajakson jälkeen Hanna siirtyi kuntoutusosastolle, jossa toipuminen jatkui fysio- ja toimintaterapioissa. Kuntoutumista nopeutti se, että Hanna oli harrastanut pilatesta ja liikkunut muutenkin paljon. Apuna olivat myös robotit Pablo ja Armeo, joiden avulla hän pystyi pelaamaan kuntoutukseen suunniteltuja tietokonepelejä.
– En yleensä pelaa tietokoneella, mutta rakastan muuten pelejä ja olen kilpailuhenkinen, joten pelit sopivat minulle mainiosti. Luin myös paljon, tein palapelejä, väritin värityskirjoja ja jumppasin itsekseni. Olin myös aika väsynyt ja nukuin paljon.
Perhettään Hanna pystyi tapaamaan koronan vuoksi vain ulkona pihalla. Mies oli rauhallinen ja optimistinen puolisonsa toipumisen suhteen, mutta kolmea aikuista poikaa äidin kunto huoletti kovasti.
Kuntoutuminen on edennyt hienosti
Toukokuun 5. päivä Hanna Leino pääsi kotiin, kolme kuukautta infarktin jälkeen. – En olisi ikinä voinut uskoa olevani niin pitkään poissa kotoa, hän kertoo.
Kuntoutuminen jatkuu edelleen fysio- ja toimintaterapioissa sekä omatoimisesti kotona. Hanna polkee kuntopyörää, tekee porrastreenejä, vatsalihasliikkeitä ja kävelylenkkejä sekä voimisteluttaa kättä ja jalkaa.
Elokuussa muuton yhteydessä tapahtunut kaatuminen hidasti toipumista harmittavasti, eivätkä nilkka ja varpaat toimi vielä normaalisti. Myös käsi kaipaa lisää voimaa. Muuten kuntoutuminen etenee hienosti ja Hanna pystyy tekemään käsitöitäkin entiseen malliin. Hän suhtautuu tulevaisuuteen positiivisesti.
– Yleensä otan asiat aika rauhallisesti, eikä minulla nytkään ole ollut mitään erityisiä pelkoja. Toivon, että kuntoutuisin vielä lisää, pystyisin harrastamaan liikuntaa yhtä paljon kuin ennenkin ja pysyisin terveenä.
Työn merkitys elämässä on kuitenkin vähentynyt: Hanna palasi töihin joulukuun alussa, mutta osa-aikaisesti.
Tavallisia aivoverenkiertohäiriön oireita ovat toisen suupielen roikkuminen, käden ja/tai jalan halvausoireet ja puheentuoton vaikeudet. Myös kova päänsärky ja pahoinvointi voivat olla merkki aivoverenkiertohäiriöstä.
Aivoverenkiertohäiriötä epäiltäessä tulee soittaa nopeasti yleiseen hätänumeroon 112. Nopea hoitoon hakeutuminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä esimerkiksi aivoinfarktin liuotushoito on aloitettava mahdollisimman nopeasti oireitten alettua. Ambulanssi kuljettaa AVH-potilaan akuuttisairaalan päivystyspoliklinikalle.
Lahjoita aivoverenkiertohäiriöiden tutkimukseen
