Muistisairauden ensimmäinen oire ei ole aina huono muisti

Heikentynyt muisti on helpoiten tunnistettava merkki siitä, että ihmisen tiedonkäsittelyssä on ongelmia. Muistisairauksiksi kutsutut taudit ilmenevät kuitenkin usein aivan muuten kuin unohteluna: sairastuneella voi olla vaikeuksia muodostaa kieliopillisesti selkeitä lauseita, keskittyä entiseen tapaan tai ymmärtää asioita. Muisti saattaa heikentyä vasta myöhemmässä vaiheessa. Eri muistisairaudet oireilevat eri tavoin. Lisäksi jokaisen ihmisen oma kognitiivinen reservi vaikuttaa siihen, miten tauti etenee.

Muistisairaudet, kuten Alzheimerin tauti, vaskulaaridementiat ja Levyn kappale tauti vaikuttavat eri osiin aivoja ja oireilevat eri tavoin. Lisäksi sairastuneen oma kognitiivinen reservi vaikuttaa siihen, miten tauti ilmenee. Kognitiivinen reservi pitää sisällään ihmisen koulutuksen, harrastukset, yleiset elämäntavat ja aktiivisuuden. Lapsuuden perheellä on valtava vaikutus kognition kehittymiseen. Ei ole sattumaa, että lääkäreiden lapsista tulee usein lääkäreitä ja näyttelijöiden lapsista näyttelijöitä.

− Lapsuudessa saadaan malleja ja kannustusta tietyn tyyppiseen kognitiiviseen toimintaan, esimerkiksi lukemiseen. Tämä vaikuttaa kognition kehittymiseen jopa enemmän kuin geneettiset tekijät, kertoo kliinisen neuropsykologian professori Laura Hokkanen Helsingin yliopistosta.

Kotiolojen lisäksi opettajat ja koulu yleensäkin vaikuttavat kognitiivisen reservin syntymiseen. Myös harrastusten parista voi löytyä kannustavia aikuisia, vaikka malli ei kotona olisi paras mahdollinen.

Vankka kognitivinen reservi ei suojaa muistisairaudelta, mutta se voi lykätä oireiden ilmaantumista ja lieventää niitä. Kognitiivista reserviä voi ja pitäisi kartuttaa koko elämän ajan.

Mitä kognitio on?

Kognitio on hyvin laaja termi, jolla tarkoitetaan ihmisen tiedonkäsittelyyn liittyviä toimintoja. Se sisältää mielen sisällöt ja prosessit, joilla kerätään, koetaan, tulkitaan, ymmärretään ja käsitellään tietoa sekä jokaisen ihmisen omat tiedonkäsittelyn tavat sekä kokemuksen niistä. Siihen kuuluvat muun muassa oppiminen, muistiin painaminen ja muistista palauttaminen, kielen ymmärtäminen ja tuottaminen, visuaalinen hahmotuskyky sekä ongelmanratkaisu ja päätöksenteko.

− Kun asiat toimivat hyvin, ei ihminen yleensä arjessa erittele omia tiedonkäsittelyn toimintojaan ja tapojaan. Aivot ja tiedonkäsittelytaidot toimivat verkostona, toisiaan tukien. Jos tiedonkäsittelyssä ilmenee ongelmia, ajattelevat ihmiset yleensä ensimmäiseksi, että nyt en muista ja tulkitsevat ongelmia muistin kautta, vaikka kyse voi olla muuhun tiedonkäsittelyyn liittyvästä muutoksesta, Laura Hokkanen sanoo.

Muistisairaudet eivät etene suoraviivaisesti

Muistisairauden alkuvaiheessa läheisten havainnot sairastuneen muuttuneesta toiminnasta ovat tärkeitä mahdollisimman varhaisen diagnoosin saamiseksi. Omaisen tai ystävän käytös voi olla epäloogista, aiemmin hyväntuulinen ihminen muuttua ärtyisäksi tai aktiivinen ihminen passiiviseksi.

− Läheisille tämä aika on hankalaa: etenkin ennen diagnoosia on vaikea ymmärtää miksi asiat eivät tunnu sujuvan ja miksi toinen ei halua tehdä aiemmin tärkeitä asioita. Tilanteen tulkinnan haastavuutta lisää se, että kognitio harvemmin heikkenee rajusti ja kertaheitolla, vaan toimintakyky muuttuu ”läiskittäisesti”: jotkut asiat sujuvat kuten ennenkin, toiset taas eivät, Hokkanen kuvailee.

Muistisairaan henkilön persoonallisuuden tietyt piirteet saattavat korostua, käyttäytyminen muuttua ja potilaalla voi olla harhoja. Muistin heikentymisen vuoksi jotkut tilanteet voivat olla potilaalle ahdistavia, ja aiheuttaa siksi aggressiivisuutta.

Läheisissä muuttunut käytös ja unohtelu huolestuttaa ja herättää pelkoa. Siksi omaiset pyrkivät usein aluksi sulkemaan silmänsä tai etsimään turvallisia selityksiä muutoksille. Sairastuneilla itsellään omien oireiden tiedostaminen vaihtelee. Jos ymmärrys oireista on vahva, voi tilanne olla hyvin hämmentävä ja pelottavakin. Kaikkien oireiden mahdollisimman rehellinen ja tarkka kuvailu lääkärille on tärkeää oikean diagnoosin löytymiseksi.

– Muistisairauksiin liittyy usein oireiden häpeämistä ja salailua. Diagnoosi on useimmiten kuitenkin helpotus, kun kenties jo useamman vuoden askarruttaneet muutokset saavat selityksen.

Mikä on normaalia unohtelua?

Tiedonkäsittelyyn liittyvät toiminnot saattavat takkuilla ja huolestuttaa keski-ikäistäkin. Laajoissa tutkimuksissa on todettu, että tiedonkäsittelyyn liittyvissä aivotoiminnoissa ilmenee muutoksia jo kolmekymppisenä. Moni 50-vuotias huomaa joskus unohtelevansa nimiä tai asioita tai hakevansa sanoja. Siitä ei kuitenkaan yleensä tarvitse huolestua.

– Se, että nimet eivät jää mieleen on suorastaan suomalaisten kansantauti ja johtuu kulttuuristamme, jossa etunimiä ei käytetä keskustelun lomassa samalla tavalla kuin monessa muussa kulttuurissa. Sanojenkin hakeminen silloin tällöin on ihan normaalia, Hokkanen rauhoittelee. Kieliopillisten rakenteiden käytössä ei kuitenkaan pitäisi vielä keski-iässä olla ongelmia.

− Jos muisti huolettaa kannattaa ensin pohtia kuormittaako mieltä jokin asia ja kuinka satunnaisia muistiin liittyvät lipsahdukset tai muut kognitioon liittyvät häiriöt ovat. Kyse saattaa olla työ- tai muusta stressistä, elämää kuormittavista muutoksista tai huonosti nukutuista öistä, jotka vaikuttavat tiedonkäsittelyyn. Tai vertaako itseään kenties nuoriin kollegoihin omanikäistensä sijaan? Jos oireet jatkuvat tai pahenevat ja itseä tai toisia huolestuttaa, kannattaa asia tutkia.

Skarppina töissä seitsemänkymppiseksi

Suurten ikäluokkien jälkeen syntyneiden suomalaisten eläkeikä on vasta lähempänä seitsemääkymmentä. Miten sen ikäinen voi hoitaa työnsä kunnolla, jos jo viisikymppisten kognitiossa ilmenee muutoksia?

− Aivan hyvin! Yli 65-vuotias työntekijä ei ehkä ole ihan yhtä vikkelä omaksumaan uusia työtapoja tai laitteita, mutta aiempi elämänkokemus kompensoi muutoksia kognitiossa. Työelämän pitäisi hyödyntää erityyppisiä lahjakkuuksia, ei vain nopeutta ja nippelitietoa, Laura Hokkanen kannustaa.

Vanhempien työntekijöiden olisi puolestaan hyvä itse tiedostaa, että ikääntyminen lisää muutosvastaisuutta. Joustavuuteen kannattaa siis kiinnittää huomiota. Omaa kognitiota ja työkykyä olisi hyvä myös tietoisesti vaalia terveellisillä elämäntavoilla. Pienet lepotuokiot päivän mittaan virkistävät.

− Ei kannata päästää itseään liian helpolla, muttei ajaa piippuunkaan. Sopivassa määrin kongitiivisesti haastava elämä on kaiken kannalta edullista.

Mitä voi tehdä, jos huomaa kognitionsa heikentyvän?

Jos huomaa oman tai läheisen tiedonkäsittelyyn liittyvien toimintojen heikentyneen kannattaa hakeutua ajoissa tutkimuksiin. Mahdollisimman varhain aloitettu lääkitys loiventaa esimerkiksi Alzheimerin taudin oireita ja myös toimintakyky säilyy sitä pidempään mitä aiemmin lääkitys aloitetaan.

Iän karttuessa on myös hyvä omaksua muistin tueksi erilaisia arjen apuvälineitä ja keinoja. Näitä ovat esimerkiksi muistilaput, kännykän muistutukset ja kalenterihälytykset sekä erilaiset muististrategiat. Avaimille, lompakolle, puhelimelle ja lukulaseille kannattaa olla kotona oma pysyvä paikkansa. Kun apukeinot ovat hyvissä ajoin muodostuneet osaksi arjen rutiinia, ei niitä tarvitse alkaa opetella siinä vaiheessa, kun tiedonkäsittelytoiminnot takkuavat.

Mikäli muistisairaus todetaan kannattaa edunvalvontavaltuutus, testamentti ja muut omaan ja läheisten tulevaisuuteen vaikuttavat asiat tehdä niin kauan kun kykenee vielä itse hoitamaan ne.

Neuropsykologiassa tutkitaan kognitiota ja sen muutoksia

Neuropsykologia on käyttäytymistieteisiin (psykologiaan) ja neurotieteisiin kuuluva tieteenala, joka tutkii aivojen ja psyykkisen toiminnan välisiä suhteita ja soveltaa tätä tietoa. Se on tieteiden välinen alue, jolla on liittymäkohtia muun muassa neurologiaan, neurofysiologiaan, psykologiaan, neuroanatomiaan, fonetiikkaan, lingvistiikkaan ja psykiatriaan. Kliinisen neuropsykologian keskeistä työaluetta ovat keskushermoston sairauksiin ja vammoihin sekä kehityshäiriöihin ja oppimisvaikeuksiin liittyvien psykologisten seuraamusten arviointi ja kuntoutus.

Suomessa neuropsykologista tutkimusta tehdään eri yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa ja sairaanhoitopiireissä. Myös kliinistä työtä tekevät neuropsykologit tekevät paljon tutkimusta.

Tällä hetkellä erittäin ajankohtainen tutkimuskohde neuropsykologissa on pitkittyneen covid-19 -taudin vaikutukset sairastuneen tiedonkäsittelytoimintoihin.

Asiantuntija:

Kliinisen neuropsykologian professori Laura Hokkanen, Helsingin yliopisto.