Muiden ihmisten seura hidastaa ikääntymisen vaikutuksia aivoihin

Ilot, surut, rakkaudet ja riidat, yhteiset saavutukset – mieleemme vahvimmin jäävät tilanteet liittyvät useimmiten kanssakäymiseen toisten ihmisten kanssa. Voidaksemme hyvin sekä aivomme, mielemme että kehomme tarvitsevat seuraa. Tarve alkaa lapsuudessa ja kestää läpi koko elämän. Joskus sosiaalisiin suhteisiin liittyy kuitenkin stressiä. Siitä ei pidä pelästyä, sillä haittaa stressistä on vain silloin, jos siitä ei pääse palautumaan. Yksinäisyys on iso stressitekijä kaikissa ikävaiheissa, ikääntyneellä se voi kroonistuessaan aiheuttaa jopa muistisairaudelta vaikuttavan tilan. Muiden ihmisten seura puolestaan hidastaa ikääntymisen vaikutuksia aivoihin.

Käsityksemme itsestämme ja muista alkaa muodostua lapsuudessa, ja se muokkautuu läpi elämän. Sosiaaliset suhteemme vaikuttavat keskeisesti aivojemme toimintaan: vuorovaikutuksessa muiden kanssa opimme ymmärtämään mitä itse olemme. Seuraamme jatkuvasti mitä muut ihmiset tekevät: peilaamme heidän toimintaansa itsessämme, pohdimme mitä he ajattelevat ja mitä itse puolestamme ajattelemme ja tunnemme. ”Ajattelen muiden päissä, ja muut ajattelevat minun päässäni” totesi saksalaiskirjailija Bertolt Brecht.

”Usein käsitys omasta itsestämme ei kuitenkaan ole kovin realistinen, vaan näemme itsemme vähän uljaampina kuin muut. Yritämme tulla sellaisiksi kuin toiset ihmiset meidät näkevät”, kertoo ihmisten välistä vuorovaikutusta aivokuvantamismenetelmien avulla tutkinut akateemikko Riitta Hari.

Aivomme muuttuvat jatkuvasti uusien kokemusten myötä, ja harjoittelemalla opimme uusia taitoja – myös vuorovaikutusta ja empatiaa. Arkielämässä tämä ilmenee keskustelun lomassa juttukumppanille esitettyinä tarkentavina kysymyksinä, joiden avulla yritämme päästä kärryille toisen ajatuksista ja tavoitteista.

”Keskustelemalla ja juoruamalla säädämme omaa maailmankuvaamme. Miten käsityksemme sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriöistä muuttuisikaan, jos vikaa etsittäisiin yksittäisten ihmisten sijaan ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, johon vaikuttavat molemmat osapuolet”, Riitta Hari pohtii.

Kriisitilanteissa kannattaa vessapaperin sijaan hamstrata naapurisuhteita

Aivomme kehittyvät valtavan pitkän ajan kuluessa: kehitys alkaa ennen syntymää ja kestää aikuisikään asti. Murrosiän alku on aivojen erityistä haavoittuvuuskautta, jolloin ne myös muokkautuvat ja kehittyvät voimakkaasti.

”Nuorten aivot ovat erityisen herkät ympäristön haitallisille vaikutuksille, ja siksi yhteiskunnan pitäisi suojella nuorten superherkkiä aivoja”, apulaisprofessori, lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Linnea Karlsson Turun yliopistosta korostaa.

Niin nuorilla kuin lapsilla ja aikuisillakin elämään ja vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa liittyy myös stressiä. Sopiva määrä stressiä ei haittaa, vaan on itse asiassa tarpeellista ja edistää muun muassa oppimista. Jos pyörimme vain mukavuusalueella eivät aivomme aktivoidu riittävästi, emmekä opi kestämään elämään väistämättä liittyviä haasteita. Stressistä palautumisessa auttaa vuorovaikutus muiden kanssa.

”Sosiaalinen tuki on tärkeimpiä stressipuskureita. Seuraavan pandemian aikana ei kannata hamstrata vessapaperia, vaan tutustua naapureihin!”, Linnea Karlsson huomauttaa.

Toksinen stressi jättää piiloarpia ja haavoja

Etenkin lapsuudessa ongelmia tulee, jos stressaava tilanne ei lopu ja siitä ei pääse palautumaan. Silloin puhutaan toksisesta stressistä, joka voi vaikuttaa aivojen kehitykseen. Erityiset herkkyyskaudet ovat sikiö- ja vauvavaiheet sekä murrosikä. Valitettavasti toksinen stressi osuu mielenterveyden häiriöiden kannalta erityisen tärkeisiin aivoalueisiin.

”Toksinen stressi liittyy koko elämänkaaren aikaiseen aivoterveyteen, sillä se aiheuttaa elinjärjestelmien ohjelmoitumisen kautta ”piiloarpia” ja haavoja, jotka muokkaavat aikuisiän terveyttä ja voivat olla jopa muistisairauden riskitekijä. Toksisen stressin aiheuttaman haitan kohdalla voidaan puhua jopa aivovammasta, joka kannattaa huomioida, kun aikuisena pohtii, millaisia suojaavia tekijöitä oman aivoterveytensä tueksi tarvitsee”, Linnea Karlsson kertoo.

Meissä on kuitenkin isoja yksilöllisiä eroja siinä, miten vastustuskykyisiä olemme stressin ja muiden ympäristöstä tulevien häiriötekijöiden suhteen, ja siksi samojen perheiden lapset voivat reagoida tilanteisiin hyvin eri tavoin. Tämä on tärkeää huomioida myös lapsiin kohdistuvissa tukitoimissa – kun toinen kaipaa varoittelua, tulisi toista rohkaista ja kannustaa.

Yksinäisyys voi aiheuttaa jopa muistisairaudelta vaikuttavan tilan

Paitsi pitkittynyt stressi, myös pitkittynyt yksinäisyys on haitallista eri ikävaiheissa. Pahimmillaan sosiaalinen eristyneisyys voi johtaa masennukseen, ahdistukseen sekä erilaisin kognitiivisiin ongelmiin ja aiheuttaa jopa muistisairaudelta tai depressiolta vaikuttavan tilanteen.

”Yksinäisyys voi aiheuttaa ikääntyneellä ihmisellä hyvin erilaisia tiedonkäsittelyn ongelmia ja depressiota. Depressio ja yksinäisyys voivat edelleen aiheuttaa tilan, jota kutsutaan pseudodementiaksi tai valemuistisairaudeksi, ja joka ilmenee aloitekyvyn, kiinnostuksen ja motivaation heikkenemisenä. Neuropsykologiset testilöydöksetkin voivat olla samanlaisia kuin Alzheimerin taudissa. Tila on joskus vaikea tunnistaa, mutta tärkeä hoitaa mahdollisimman varhain”, kertoo tutkimusjohtaja Eino Solje Itä-Suomen yliopistosta.

Käänteisesti taas muiden ihmisten tapaaminen parantaa aivojen terveyttä ja hidastaa ikääntymisen vaikutuksia. Ikääntymisen mukanaan tuomat erilaiset krempat ja aistihaitat – liikuntakyvyn, näön ja kuulon heikkeneminen – vaikeuttavat sosiaalisten suhteiden ylläpitoa, ja siksi niiden kuntouttaminen on erittäin tärkeää. Aivoterveydestä kannattaa pitää muutenkin huolta: varmistaa että verenpaine ja kolesteroliarvot ovat kohdallaan, liikkua ja nukkua riittävästi, välttää päihteitä sekä haastaa ja lepuuttaa aivojaan sopivassa suhteessa.

”Voimme itse vaikuttaa omilla elintavoillamme aivojemme terveyteen, mutta on tärkeä ymmärtää, että kaikkea emme voi aivoissa itse kontrolloida. Monet käyttäytymisen mallit ovat sellaisia, että niiden muuttaminen vaatii työtä ja ponnistelua. Kannattaa olla armollinen itselleen, jottei pyrkimys aivoterveyteen alkaisi hyötyjen sijaan kuormittaa”, ylilääkäri Risto Vataja HUSista muistuttaa.

Seitsemän vinkkiä seniorille – näin suojaudut iän sosiaalisuuteen tuomilta haasteilta:

1. Tarkistuta näkösi ja silmälasiesi kunto.
2. Tarkistuta kuulosi, ja hanki tarvittaessa kuulolaite.
3. Liiku mahdollisimman paljon krempoista huolimatta. Erilaiset apuvälineet, kuten keppi tai rollaattori, helpottavat liikkumista.
4. Altista itseäsi uusille sosiaalisille tilanteille ja uskalla mennä epämukavuusalueelle! Pieni jännitys tekee aivoille hyvää.
5. Opettele jotain uutta. Se voi olla aivan pienikin uusi asia arjessa, kunhan haastat aivojasi.
6. Jos tunnet olosi alakuloiseksi pidempään, etkä saa aloitettua asioita kuten ennen, kerro asiasta lääkärille tai terveydenhoitajalle.
7. Nauti elämästä! Perfektionismi ei edistä aivoterveyttä.