Lapsen kehittyvät aivot tarvitsevat paljon unta

Kahden ensimmäisen elinvuoden aikana lapsi opettelee ja oppii valtavan määrän asioita ja taitoja. Varhaislapsuus luo myös perustan sille, millaisiksi lapsen aivot rakentuvat. Huima kehitys vaatii paljon unta.

Unella on monia tehtäviä. Pienellä lapsella uni on kuitenkin erityisen tärkeää aivojen rakentumiselle sekä oppimiselle. Vastasyntyneen aivot ovat vielä keskeneräiset, mutta erityisen joustavat ja herkät oppimaan. Kahden ensimmäisen elinvuoden aikana aivojen muovautuminen on nopeampaa kuin koskaan sen jälkeen. Päivän vahvat kokemukset läheisten ihmisten ja ympäristön kanssa sekä kielen ja liikkeiden harjaantuminen siirtyvät muistijäljiksi aivoihin, ja muistijäljet vakiintuvat nimenomaan unen aikana.  Samalla aivot järjestäytyvät konkreettisesti niin, että osa hermosoluyhteyksistä säilyy ja vahvistuu käytön seurauksena, kun taas heikot ja käyttämättömät yhteydet karsiutuvat pois. Aivot siis muovautuvat vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, ja uni on erityisen tärkeää muovautuvuudelle. Riittävä uni on siten välttämätöntä lapsen kehitykselle.

Unessa lapsen aivot toimivat vilkkaasti

Kun ajatellaan, miten paljon pienellä lapsella on opittavaa, on ymmärrettävää, että lapsi nukkuu paljon. Vastasyntynyt nukkuu keskimäärin 16 tuntia vuorokaudessa ja alle kouluikäinenkin tarvitsee unta vielä 10-12 tuntia.  Myös unen rakenne on erilainen kuin aikuisella. Vauvan yksi unijakso kestää alle tunnin, ja suurin osa unesta on REM-unta eli vilkeunta, jonka aikana aivotoiminta on hyvin vilkasta. Unen aikana aivot käsittelevät ja tallentavat karttuneita uusia taitoja ja kokemuksia, eikä ole harvinaista, että esimerkiksi konttaamaan opetteleva vauva konttaa myös unissaan.

Havahtumisesta takaisin uneen

Lyhyet unijaksot ja vilkeunen suuri määrä merkitsevät, että läpi yön on usein toistuvia pinnallisen unen vaiheita, jolloin vauva herkästi havahtuu, kenties ääntelee ja vähän itkeekin, mutta voi vaipua takaisin uneen itsestään tai kevyellä silittelyllä.
Vuorokausirytmi hakee vasta muotoaan, ja sen löytyminen on yksi lapsen kehitystehtävistä. Hyvää unta voi siten tukea ja ohjata vähitellen siihen suuntaan, että pinnallisen unen havahtumisen aikana vauva kykenisi jatkamaan unta heräämättä kokonaan.

Jos vauva tottuu saamaan joka kerta havahtumisen vaiheessa vanhemman aktiivista hoivaa ja seuraa ja hänet nostetaan pois sängystä, käynnistyy helposti koko perheen elämän sekoittava karuselli, jossa vanhemman ja lapsen välille syntyy nukkumista entisestään vaikeuttava vuorovaikutuskehä. Pitäisi siis pyrkiä rauhallisesti mutta määrätietoisesti toiseen suuntaan, ja auttaa lasta jatkamaan unia keskeytyksettä.

Hyvä uni turvaa tervettä mieltä

Riittävä uni on tärkeää myös lapsen tunne-elämän kehitykselle ja sille, miten lapsi kykenee päivällä tarkkaavaisuuteen ja hallitsemaan impulssejaan. Tyypillisesti hyvin väsynyt lapsi ei pysty nukahtamaan vaan saa kiukkukohtauksia tai muuttuu ylivireäksi. Syynä saattaa olla, että aivojen tietyt välittäjäaineet ovat käyneet vähiin eikä lapsi pysty fokusoimaan toimintaansa. Myös tästä voi kehittyä vanhemman ja lapsen välille tilannetta entisestään pahentava vuorovaikutuskehä.
Kun on tutkittu 3-6-vuotiaita lapsia, joilla on jatkuvia uniongelmia, on havaittu, että univaikeudet ennustavat ahdistusta ja masennusta sekä unihäiriöitä vielä vuosia myöhemmin.

Onko unihäiriö muna vai kana? Sitä ei tarkalleen tiedetä. Unihäiriö voi olla syy, joka altistaa psyykkisille ongelmille, mutta myös joihinkin psyykkisiin piirteisiin liittyy unihäiriö. Tukemalla lapsen rauhallista ja riittävää unta voi kuitenkin todennäköisesti ehkäistä masennusta myöhemmässä elämässä.

Rituaalit valmistavat uneen

Hyvää unta edeltää sopivasti puuhakas päivä, jossa lapsi saa myönteistä huomiota ja monipuolisesti, mutta ei liikaa virikkeitä turvallisessa ympäristössä. Varsinkin illalla virikkeitä on syytä karsia ja valmistaa niiden sijaan lasta hyvissä ajoin nukkumaan positiivisilla rituaaleilla: iltapala, pesu, yöpuvun pukeminen ja iltasatu omassa vuoteessa, minkä jälkeen vanhempi toivottaa hyvää yötä, poistuu huoneesta ja sammuttaa tai himmentää valot. Kun rituaalit toistuvat tutussa järjestyksessä, lapsi oppii alitajuisesti niiden ennakoivan unta ja tottuu nukahtamaan yksin omaan vuoteeseensa.