Kennedyn tauti
Harvinainen nuoren aikuisen hermolihassairaus, joka on mahdollisesti myös alidiagnosoitu.
Kennedyn tauti (KD) eli spinobulbaarinen lihasatrofia (SBMA) on periytyvä selkäytimen alempien liikehermosolujen (alfamotoneuroneiden) rappeutumasairaus, joka aiheuttaa tahdonalaisten lihasryhmien hidasta heikkenemistä. Tauti ei merkittävästi lyhennä elinikää. Kennedyn taudin aiheuttaa X-kromosomissa sijaitsevassa androgeenireseptoriproteiinia koodaavassa geenissä (AR) sijaitseva kolmen emäksen (CAG) toistojaksolaajentuma, josta seuraa AR-proteiinin polyglutamiinijakson piteneminen. Normaalisti tämän CAG-monistuman pituus on 10-36 toistojaksoa ja Kennedyn tautia sairastavilla yli 39 toistojaksoa. Tauti periytyy X-kromosomaalisesti siten, että kaikki geenivirhettä kantavat naiset ovat oireettomia, tai poikkeuksellisesti erittäin vähäoireisia kantajia. Kaikki geenivirhettä kantavat miehet sairastuvat Kennedyn tautiin. Oireiden alkamisikä korreloi melko hyvin CAG-toistojakson pituuteen siten, että mitä pidempi toistojakso on, sitä aikaisemmin ensimmäiset oireet ilmenevät. Kennedyn tautia näyttäisi esiintyvän kaikissa maissa, mutta se saattaa olla yleisempi tietyillä maantieteellisillä alueilla, kuten Suomessa ruotsinkielisellä länsirannikolla.
Tautimekanismi
Tautimekanismissa keskeistä on poikkeavan polyglutamiinijakson sisältävän AR-proteiinin kulkeutuminen tumaan testosteroniin tai dihydrotestosteroniin sitoutumisen jälkeen. Tumassa ja mahdollisesti myös solulimassa väärin laskostunut proteiini haittaa solujen normaaleja toimintoja. Kennedyn taudissa on solu- ja eläinmalleissa havaittu häiriöitä geenien ilmenemisen säätelyssä, endoplasmisen kalvoston stressiä sekä mitokondrioiden virheellistä toimintaa. Androgeenireseptorin alentunut toiminta selittää tautiin usein liittyvän rintarauhaskudoksen liikakasvun (gynekomastian) sekä libidon alenemisen ja joillakin potilailla hedelmättömyyden. Potilaiden selkäytimen alfamotoneuroneissa havaitaan poikkeavasti laskostuneen AR-proteiinin muodostamia kasautumia. Poikkeavia AR-kertymiä havaitaan myös tuntohermosoluissa sekä eräissä muissa kudoksissa, mutta kliinisesti merkittävin vaurio ilmenee alempien liikehermosolujen toiminnassa.
Oireet
Taudin ensioireena on usein käsien vapinaa 30-40-vuotiaana ja alaraajapainotteista lihasheikkoutta kehittyy tavallisimmin 40-50 ikävuosien aikana.. Myöhempiä oireita ovat kasvojen ja nielun alueen lihasheikkouteen liittyvä puheen heikkous ja nielemisvaikeus. Poikkeuksellisen varhaisella iällä tautiin sairastuneilla elinikä voi olla lyhentynyt ja kuolinsyynä on tällöin usein nielemisvaikeudesta aiheutuva aspiraatiokeuhkokuume, mutta tätä vaikeampaa muotoa ei ole Suomessa tavattu. Harvemmin raportoituja kliinisiä ilmenemismuotoja Kennedyn tauti-potilailla ovat heikentynyt glukoosinsieto, hyperlipidemia, virtsaelinten toimintahäiriöt ja kurkunpään spasmit.
Esiintyvyys
Kennedyn taudin esiintyvyydestä ei ole tarkkaa tietoa, mutta kansainvälisesti sen on arvioitu olevan luokkaa 1:40 000 miestä ja Suomessa potilaita on selvästi yli 50. Taudin harvinaisuudesta johtuen se lienee edelleen Suomessa ja maailmalla alidiagnosoitu huolimatta siitä, että taudin varmentava tai poissulkeva geenitutkimus on ollut kliinisessä DNA-tutkimusvalikoimassa yli 20 vuoden ajan.
