Kehitysvammatutkimus
Kehitysvammojen tieteellisellä tutkimuksella pyritään etenkin vammojen taustasyyn selvittämiseen
Kehitysvammaisuus tarkoittaa vaikeutta oppia ja ymmärtää uusia asioita. Lisäksi kehitysvammaisella ihmisellä voi olla haasteita sosiaalisissa, kielellisissä ja motorisissa taidoissa, omatoimisuudessa sekä tarkkaavaisuudessa ja asioiden hahmottamisessa. Kehitysvammojen tieteellisellä tutkimuksella pyritään ennen kaikkea vammojen taustasyyn selvittämiseen. Kehitysvammainen henkilö ei usein itse pysty kuvailemaan oireitaan. Siksi oireiden taustasyyn tietäminen on oleellista hoitotoimenpiteitä suunniteltaessa.
Kun kehitysvamman taustasyy tunnetaan, voidaan kehitysvamman aiheuttamia oireita lievittää paremmin ja siten parantaa kehitysvammaisen ihmisen elämänlaatua. Taustasyyn selvittämisessä geneettiset tutkimukset ovat avainasemassa. Geneettiset tutkimustekniikat ovat viime vuosina kehittyneet merkittävästi.
Suomessa on erittäin hyvät mahdollisuudet tehdä kehitysvammatutkimusta. Tämä johtuu siitä, että meillä toteutettiin 1960-luvulla kehitysvammaisille tarkoitettu keskitetty palvelujärjestelmä, joka on helpottanut muun muassa potilastietojen keräämistä tutkimuksia varten. Lisäksi Suomen ainutlaatuiset 1600-luvun puoliväliin asti ulottuvat kirkonkirjat auttavat oleellisesti tutkimuksissa, sillä niiden avulla pystytään selvittämään erilaisten geneettisten oireyhtymien esiintymistä suvuissa.
Suomi on myös Hollannin ohella Euroopan ainoa maa, jossa koulutetaan kehitysvammalääkäreitä. Lääketieteellisen tutkimuksen lisäksi kehitysvammojen neuropsykologinen tutkimus on erittäin tärkeää. Tällä hetkellä Suomessa tehdään muun muassa eri oireyhtymien seurantatutkimuksia, joissa selvitetään miten kehitysvammaisten ihmisten tiedolliset taidot muuttuvat iän myötä.
Lue lisää kehitysvammoista täältä
