Aivokuvantamisella uutta tietoa Alzheimerin taudista

Aivojen kuvantamismenetelmät ovat auttaneet ymmärtämään mitä muutoksia aivoissa tapahtuu Alzheimerin taudissa ja miten tauti kehittyy. Ne ovat myös aikaistaneet diagnosointia. Sairauden syntysyiden selvittäminen on oleellista uusien hoitomuotojen kehittämiseksi.

Professori Juha Rinne tutkii Alzheimerin tautia Tyks Neurokeskuksessa ja Turun yliopistossa sekä tekee myös kliinistä potilastyötä. Rinteen tutkijanuran alkaessa 1980-luvulla Alzheimerin tautiin ei ollut vielä olemassa minkäänlaista lääkehoitoa.

– Minua on aina kiehtonut aivot ja niiden toiminta. Alzheimerin tauti on yksi kansansairauksistamme, ja vielä reilut parikymmentä vuotta sitten sen syistä ja aiheuttamista muutoksista aivoissa tiedettiin vasta hyvin vähän, hän kertoo.

Alzheimerin tautiin sairastuneen aivoihin kertyy muun muassa liikaa beeta-amyloidiproteiinia mikä vaurioittaa hermosoluja ja niiden välisiä yhteyksiä. Juha Rinne hyödyntää tutkimuksissaan aivojen magneettikuvantamismenetelmiä (PET ja MRI), joilla pystytään havaitsemaan eri muistisairauksille tyypillisiä muutoksia aivojen rakenteessa ja toiminnassa jo taudin varhaisessa vaiheessa.

Kuvantamismenetelmät ovat aikaistaneet diagnooseja

Rinteen ryhmän käyttämällä MRI-menetelmällä pystytään tutkimaan aivojen rakenteen lisäksi myös niiden toimintaa, kuten eri aivoalueita yhdistäviä hermoratoja. Tämä kertoo paremmin kuin mikään muu menetelmä Alzheimerin taudille ominaisten muutosten kehittymisestä aivoissa. Tietyt oppimisen ja muistin kannalta tärkeät aivoalueet ja niiden väliset yhteydet alkavat rapistua Alzheimerin taudin varhaisvaiheessa.

Toinen Rinteen hyödyntämä menetelmä on PET, kliinisessäkin lääketieteessä nopeasti yleistynyt isotooppikuvausmenetelmä, joka antaa tarkkaa tietoa aivojen ja muun elimistön toiminnasta, aineenvaihdunnasta ja biologiasta lyhytikäisten säteilevien radioaktiivisten merkkiaineiden avulla. Merkkiaineita ovat muun muassa tau- ja amyloidi-proteiineihin sitoutuvat merkkiaineet. Samojen proteiinien kertymisestä aivoihin saadaan tietoa myös selkäydinnestetutkimuksessa, jota käytetään paljon sairaaloissa Alzheimerin taudin diagnostiikassa. Alzheimerin taudin varhaisessa vaiheessa aivoissa syntyy myös tulehdusreaktio ja hermosolujen liitokset alkavat rappeutua. Näitäkin muutoksia voidaan tutkia PET-kuvantamisella.

– Jos potilaalla on myös muistioireita, viittaavat löydökset Alzheimerin tautiin. Diagnoosia ei kuitenkaan voi koskaan tehdä pelkän kuvantamisen tai selkäydinnäytteen perusteella, vaan tulokset on aina tulkittava myös potilaan oireiden kannalta. Joskus taas diagnoosi on muutenkin niin selvä, ettei PET-kuvantamis- tai selkäydinnestetutkimus ole tarpeen, Juha Rinne kertoo PET-kuvantamisen ja selkäydinnestetutkimuksen hyödyntämisestä käytännön potilastyössä.

– Aivokuvantamismenetelmät ovat aikaistaneet Alzheimerin taudin diagnoosia ja näyttäneet, missä järjestyksessä ja minne päin aivoja taudin aiheuttamat muutokset alkavat kehittyä. Tämä on auttanut ymmärtämään sairauden syntymekanismeja. Tämä helpottaa uusien hoitojen kehittämistä ja niiden vaikuttavuuden seuraamista.

Rokotetutkimukset ovat edistyneet

Eri puolilla maailmaa kehitetään myös rokotteita Alzheimerin tautiin. Juha Rinne johtaa Alzheimerin tautiin liittyvää rokotetutkimusta Turussa CRST-tutkimuskeskuksessa.

– Osa rokotetutkimuksista on jo varsin pitkällä. On havaittu, että rokotteet ovat turvallisia ja niistä on vain vähän haittavaikutuksia, mutta laajemmat käytännön kliinistä tehoa arvioivat tutkimukset ovat vielä käynnissä. Menee vielä useampi vuosi ennen kuin rokote saadaan mahdollisesti markkinoille.

Jos rokote osoittautuisi tehokkaaksi ja turvalliseksi, se tullaan ensimmäiseksi kohdistamaan henkilöille, joiden aivoissa havaitaan hyvin varhaisia Alzheimerin taudin aiheuttamia muutoksia. Myöhemmin voitaisiin mahdollisesti rokottaa myös henkilöitä, joilla on perinnöllisesti tai jostain muusta syystä tavallista korkeampi riski Alzheimerin tautiin.

Uusia hoitoja pystytään kehittämään vain tieteellisellä tutkimuksella

Alzheimerin tauti aiheuttaa paljon inhimillistä kärsimystä sairastuneelle ja hänen lähipiirilleen. Ainoa tapa kehittää uusia hoitoja ovat mittavat panostukset tieteellisiin tutkimuksiin eri puolilla maailmaa. Ihmiset voivat kuitenkin myös itse vaikuttaa sairastumisriskiinsä.

– On paljon omiin elintapoihin liittyviä ennaltaehkäiseviä konsteja, joilla voi myöhentää sairauden puhkeamista sekä vaikuttaa sen etenemiseen. Tulisi liikkua säännöllisesti, nukkua riittävästi, syödä monipuolisesti, välttää päihteitä sekä muistaa sopivasti haastaa ja lepuuttaa aivojaan. On myös saatu tutkimustuloksia, joiden mukaan erityisesti ne henkilöt, joilla on perinnöllisesti lisääntynyt riski sairastua, hyötyvät terveellisistä elintavoista, Juha Rinne korostaa.

Asiantuntija:

Professori Juha Rinne, Tyks Neurokeskus ja Turun yliopisto