Aivoinfarktista toipuva Anita Virta: ”Haluan aina haastaa itseni”
Anita Virta, 59, on elämässään tottunut menemään läpi harmaan kiven. Lukihäiriöstä kärsinyt oululaistyttö ei lannistunut opettajien vähättelyistä, vaan pääsi kahden lapsen kanssa hoitovapaalla ollessaan sukunsa ensimmäisenä yliopistoon. Hän luki tenttikirjoja samalla kun lykki lastenvaunuja ja valmistui aikanaan kauppatieteiden maisteriksi. Vaativan opiskelun ja kiireisen työn ohessa lapsia syntyi lopulta neljä. Vauhdikas elämä joutui pakolliselle hengähdystauolle aivoverenkiertohäiriön vuoksi. – Aivoinfarkti ja sen aiheuttamat muutokset ovat olleet minulle vaikeita, sillä olen aina ennen tehnyt asiat nopeasti ja monta juttua samalla kertaa, Anita Virta sanoo.
Lahjoita aivoverenkiertohäiriöiden tutkimukseen
Toukokuussa 2020 Suomi oli koronan ensimmäisen aallon kourissa. Verohallinnossa vaativissa asiantuntijatehtävissä työskennellyt Anita Virta teki perjantaiaamuna kotona etätöitä, kuten niin moni muukin tuolloin. Hän ihmetteli, miksi tunsi olonsa hyvin nukutusta yöstä huolimatta todella väsyneeksi. Myös alahuulen oikean puolen kumman tuntemus pohditutti. Se oli tullut ja mennyt jo parin viikon ajan, mutta ilmestyi nyt aiempaa voimakkaampana, kuin hammaslääkäri olisi puuduttanut. Lisäksi oikean käden sormista alkoi mennä tunto, eikä kirjoittamisesta tullut mitään.
Anitan oli pakko lopettaa työnteko ja mennä takaisin nukkumaan. Hän arveli aiemmin diagnosoidun kaularangan rappeuman oireilevan. – Muu ei käynyt mielessänikään ja useamman kerran tuumin, että ”soitan sitten huomenna lääkärille”.
Seuraavana aamuna Anita huomasi, että alahuulen puutuneisuus oli levinnyt yön aikana kohti oikeaa poskea. Kun tavarat eivät enää pysyneet oikeassa kädessä ja hampaidenkin pesu oli hankalaa, soitti Anita Malmin sairaalan päivystykseen. Sieltä hänet lähetettiin ambulanssilla Meilahden neurologian päivystyspoliklinikalle.
– Meilahdessa päivystävä neurologi oli aivan ihana. Hän taputteli olkapäälle ja kiitti siitä, että tulin! Koronan takia moni jäi potemaan oireitaan kotiin.
”Nyt on Virralle tullut kunnon oikosulku”
Sairaalassa Anitan oireet jatkuivat, mutta lievinä. Hänelle tehtiin kuvantamistutkimus ja sydämen kunto tarkistettiin.
– Nuoret hoitajat ottivat minulta nenäkorun pois, kun oma käsi tärisi niin, ettei se onnistunut. Kuvissa näkyi, että syvällä aivoissa pienissä suonissa oli ollut lievä infarkti. Lääkäri kertoi, että ”sellaisessa paikassa vasemmalla puolella, että se voi sopivasti vaikuttaa aika moneen asiaan”.
– Huumori on aina ollut minulle positiivinen voimavara. En voinut silloinkaan muuta kuin lohkaista, että nyt on Virralle tullut kunnon oikosulku! Minulle sanottiin, että ainakin kuukausi pitää olla poissa töistä. Se tuntui tosi pitkältä ajalta, sillä en ole juurikaan sairastellut. En myöskään silloin arvannut mihin kaikkeen infarkti minulla vaikuttaisi, eikä sitä osattu sairaalassakaan ennakoida.
Anitalla diagnosoitiin pienten verisuonten tauti ja arveltiin, että stressi olisi ollut yhtenä infarktin laukaisseena tekijänä. Kotiin päästyään Anita oli netin kautta yhteydessä neurologiin ja toimintaterapeuttiin, sillä jatkokuntoutusarvioon oli ruuhkaa. Varsinainen kuntoutus käynnistyi vasta kesälomien jälkeen, kolme kuukautta myöhemmin.
Aiemmin rutiinia olleet asiat vaikeutuivat
Kotona infarktin seuraukset alkoivat vähitellen näkyä. – Ensimmäisen kerran ulos lähtiessäni ihmettelin, miten tuntuikin niin raskaalta ja hengästyttävältä, vaikka jaloissani on aina ollut voimaa ja olen kävellyt paljon. Kun yritin avata oven, en saanut avainta lukkoon. Käsi ei kerta kaikkiaan totellut.
Myöhemmin Anitalla todettiin lievä oikeanpuoleinen neglect eli huomiotta jääminen. Se on tarkkaavuuden häiriö, jossa aivoinfarktiin nähden vastakkaisen kehonpuoliskon ja toimintatilan huomioiminen on puutteellista tai ei onnistu lainkaan. Anitalla oikean puolen koordinaatiokyky oli heikentynyt, hän kompuroi etenkin alussa usein, eikä havainnut oikealla olevia esineitä tai suojatiellä oikealta tulevia autoja. Ympäristön hahmottaminen, liikennevalojen tulkitseminen ja perille löytäminen vieraissa paikoissa oli vaikeaa.
– En kyennyt katsomaan puhelimesta karttaa ja havainnoimaan samaan aikaan ympäristöstä maamerkkejä. Myös bussien aikataulunäyttöjä oli vaikea lukea. Minulle välähti, että hitsi soikoon: en enää hallitse asioita, jotka aiemmin olivat rutiinia.
– Kannattaa luottaa itseensä ja siihen, että toipuminen edistyy, vaikka tapahtunut onkin aluksi järkytys.
Teen asiat niin monta kertaa kuin on tarpeen
Aiemmin suvereenisti monta asiaa samaan aikaan hoitaneelle Anitalle sopeutuminen muutoksiin on ollut haastavaa.
– Ennen vastoinkäymiset saivat minut vain sisuuntumaan, mutta nykyään herkistyn helpommin. Kuntoutumisessa tulleet pettymykset itkettävät ja tuntuvat isoilta. On ollut vaikeaa hyväksyä, että kaikki tekeminen tapahtuu hitaammin ja kaikkeen pitää varta vasten keskittyä. Muuten saatan kävellä päin punaisia tai ottaa uunista ruokaa oikealla kädellä, kun patalappu on vasemmassa kädessä.
Anitalle on tarjottu psykologista tukea työterveyshuollosta ja HUSista. Toistaiseksi hänelle on kuitenkin riittänyt asioiden purkaminen neurologin, toimintaterapeutin ja työterveyshoitajan kanssa.
– Minua on auttanut se, että olen elämässäni kokenut isoja vastoinkäymisiä, joiden jälkeen olen noussut uudelleen entistä vahvempana. Vaikeudet ovat opettaneet periksiantamattomuutta: teen asiat niin monta kertaa kuin on tarpeen.
Anita kannustaa muita aivoinfarktista toipuvia. – Kannattaa luottaa itseensä ja siihen, että toipuminen edistyy, vaikka tapahtunut onkin aluksi järkytys. Itseään on hyvä kannustaa. Minäkin annan itselleni kiitosta ja totean, että hyvin meni tämäkin päivä!
”Kuule Anita, meinaatko vielä mennä töihin”
Anita on halunnut aina ylittää itsensä, ja työ on ollut hänelle tärkeää. Kauppatieteilijänä hän käsitteli jatkuvasti erilaisia taulukoita ja käppyröitä. Siksi tuntuikin erityisen raskaalta, kun työkykyarviossa tehty viivatesti ei onnistunut. Myös visuaalinen hahmottamiskyky on heikentynyt ja lukihäiriö korostunut. Aiemmin helposti sujuneet asiat vievät Anitalta edelleen voimia, kävely ei suju kuten ennen, hänellä on särkyjä ja toinen käsi ei ole kunnossa.
– Olin jo itsekin alkanut miettiä, että kuule Anita, meinaatko vielä mennä töihin. Silti oli valtava järkytys, kun neurologi suositteli minulle työeläkkeelle jäämistä. Töissä minulle oli aina tärkeää auttaa muita. Aloin miettiä miten kävisi, jos palaisin töihin: muodostuisiko minusta, aiemmin muita tukeneesta, taakka. Siksi päädyin lopulta jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle.
Tulevaisuus näyttää silti valoisalta
Vaikka Anitan kunto ei ole sama kuin ennen infarktia, tuntee hän kuitenkin voivansa kaksi vuotta tapahtuneen jälkeen melko hyvin. Liikkuminen on edistynyt ja avainkin osuu sujuvasti lukkoon. Toimintaterapiassa hän on opetellut uusia tapoja löytää tavarat sisällä ja selviytyä liikenteessä ulkona.
Anitalla on nyt myös enemmän aikaa nähdä Oulussa asuvia rakkaita lapsenlapsiaan. Tavoitteena on myös viimeistellä infarktin takia kesken jäänyt, huumekatkaisuhoidon asiakassuhteisiin liittyvä väitöskirja.
– Olen saanut kokea elämässäni valtavasti upeita asioita, ja haluan nähdä myös työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen uutena mahdollisuutena. Nyt pystyn vähitellen suuntaamaan aiemmin kuntoutukseen käyttämäni voimavarat väitöskirjaan. Haluaisin myös jollain tapaa auttaa nuorisoa, paljon vapaaehtoistöitä tehnyt Anita kertoo.
Anita on kiitollinen siitä, että hän ehti olla työelämässä niin pitkään, neljä vuosikymmentä. Infarktin hän arvelee olleen luonnon pakottama pakollinen pysähtyminen.
– Nyt minulla on ollut mahdollisuus liikkua enemmän ja muuttaa ruokavaliota. Olen voinut elää itselleni ilman työpaineita ja haasteita. Ei tämä missään nimessä ole paha tilanne. Elämä on ollut ihanaa ja on edelleen täynnä hienoja mahdollisuuksia.
Tavallisia aivoverenkiertohäiriön oireita ovat toisen suupielen roikkuminen, käden ja/tai jalan halvausoireet ja puheentuoton vaikeudet. Myös kova päänsärky ja pahoinvointi voivat olla merkki aivoverenkiertohäiriöstä.
Aivoverenkiertohäiriötä epäiltäessä tulee soittaa nopeasti yleiseen hätänumeroon 112. Nopea hoitoon hakeutuminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä esimerkiksi aivoinfarktin liuotushoito on aloitettava mahdollisimman nopeasti oireitten alettua. Ambulanssi kuljettaa AVH-potilaan akuuttisairaalan päivystyspoliklinikalle.
Kuva: Unsplash
