Kansainvälinen jättitutkimus etsii keinoja ennaltaehkäistä lukinkalvonalaisia verenvuotoja

Miten voi olla, että aivot ovat niin keskeiset kaikkeen toimintaamme, mutta silti niin suuri mysteeri?

Tätä ihmetteli kokeellisen neurokirurgian dosentti Ilari Rautalin jo lukiossa.

Kiinnostus ajoi hänet lääketieteelliseen ja siitä aivokirurgian pariin. Lopulta Rautalin päätyi Uuteen-Seelantiin, missä hän johtaa monikansallista hanketta, joka selvittää lukinkalvonalaisen verenvuodon maailmanlaajuista tautitaakkaa.

Tutkimus pyrkii löytämään tekijät, jotka altistavat lukinkalvonalaiselle verenvuodolle ja selvittämään, miten sitä pystyy ennaltaehkäisemään. Rautalinin tärkeä tutkimus on saanut tukea Aivosäätiöltä.

SAV poikkeaa merkittävissä määrin muista aivoverenkierron häiriöistä

Lukinkalvonalainen verenvuoto, josta käytetään yleisesti lyhennettä SAV (subaraknoidaalivuoto), on kolmanneksi yleisin aivoverenkiertohäiriö aivoinfarktien ja aivoverenvuotojen jälkeen. Se on kuitenkin potentiaalisesti niistä jopa vaarallisin: SAV johtaa usein kuolemaan tai vammautumiseen ja poikkeuksellisen suuri osa potilaista menehtyy ennen sairaalaan pääsyä. Silti SAV:ta  pidetään usein marginaalisena taudinaiheuttaja.

”Kansanterveystieteiden näkökulmasta SAV on vähän kuin aivoverenkiertohäiriöiden unohdettu pikkuveli tai –sisko”, Rautalin mainitsee.

Lukinkalvonalaisessa verenvuodossa aivovaltimossa oleva pullistuma, eli aneurysma, puhkeaa, jolloin veri leviää lukinkalvon alle aivoja ympäröivään, normaalisti aivoselkäydinnesteen täyttämään tilaan.

Syitä sille, miksi joiltain löytyy tämänkaltainen pullistuma ja miksi joillain se puhkeaa ja toisilla ei, ei vielä täysin tiedetä. Osin epäillään geenejä ja osin elintapoja. Se kuitenkin tiedetään, että vaikka SAV usein niputetaan samaan kokonaisuuteen aivoinfarktien ja aivoverenvuotojen kanssa, se poikkeaa niistä merkittävissä määrin alkuperältään, riskitekijöiltään, diagnostiikaltaan ja hoidoltaan.

”Vaikuttaa siltä, että SAV:ssa esimerkiksi diabeteksen ja ylipainon itsenäinen merkitys ei ole niin suuri, mutta sen sijaan tupakointi ja verenpaine ovat hyvin keskeisiä riskitekijöitä.”

Kansainvälisessä jättitutkimuksessa 700 tutkijaa lähes sadasta eri maasta

Viimeisen parin vuoden ajan Rautalin on johtanut valtavaa kansainvälistä hanketta SAV:n maailmanlaajuisesta tautitaakasta ja siihen liittyvistä riskitekijöistä. Hankkeessa on mukana noin 700 tutkijaa lähes sadasta eri maasta, ja sen kohteena on käytännössä kaikki maailman valtiot.

Lisäksi Rautalinin muodostaman kansainvälisen tutkimusryhmän tarkoituksena on hyödyntää tarkempia yksilötason aineistoja Suomesta ja muista pohjoismaista, Uudesta-Seelannista sekä mahdollisesti tulevaisuudessa myös Australiasta ja laajemminkin Euroopasta.

”Usein yhden maan rekisterit ja aineistot eivät lähtökohtaisesti riitä, jos halutaan tehdä luotettavaa analyysia harvinaisesta sairaudesta. Tämän vuoksi kansainvälisen yhteistyön tulisi olla ennemminkin sääntö kuin poikkeus SAV:n epidemiologisessa tutkimuksessa.”

Etenkin Suomessa ja muissa pohjoismaissa on tehty todella laadukkaita terveystutkimuksia jo 70-luvulta lähtien, jotka tarjoavat poikkeuksellisen kattavaa tietoa väestön terveydestä, elintavoista ja perimästä. Lisäksi samoissa maissa on kerätty standardoidusti tietoa sairaalassa hoidetuista potilaista ja kuolemansyistä vuosikymmenten ajan.

Mitä enemmän eri maiden rekistereitä pystytään hyödyntämään, sitä suurempi kokonaismäärä väestöä ja sairaustapauksia saadaan tutkimuksiin mukaan. Tämä mahdollistaa myös eri riskitekijöiden itsenäisten ja yhteisvaikutusten tutkimisen. Riskitekijätutkimuksissa yleisenä ongelmana on, että samat henkilöt omaavat useita riskitekijöitä, jolloin on vaikea sanoa, mikä näistä todellisuudessa aiheuttaa SAV:tä.

”Toistaiseksi on myös vähän tutkimusnäyttöä siitä, minkä takia esimerkiksi tupakointi ja korkea verenpainetauti aiheuttaa SAV:n ainoastaan osalle ihmisistä ja toisaalta miksi osa SAV-potilaista ei omaa ainuttakaan tunnettua riskitekijää”, Rautalin tarkentaa.

Vakava sairaus, joka koskettaa keskimäärin nuorempaa väestöä

Vuosittain Suomessa lukinkalvonalainen verenvuoto ilmenee 300–400 henkilöllä. Se koskettaa keskimäärin nuorempia henkilöitä, 50–60-vuotiaita, toisin kuin muut aivoverenkiertohäiriöt, joissa keski-ikä on 70–80 vuotta.

”Tämän vuoksi tehokkailla preventiivisillä toimilla on teoriassa mahdollista pelastaa suuri määrä laadukkaita työ- ja elinvuosia.”

Vaikka tutkimusten mukaan vaikuttaa siltä, että länsimaissa SAV:n ilmaantuvuus- ja kuolleisuusluvut ovat laskussa, maailmanlaajuisesti etenkin absoluuttinen tautitaakka näyttäisi olevan kasvussa. Osittain myös tästä syystä kansainvälinen tutkimus on äärimmäisen tärkeä keino pureutua kunnolla SAV:n  taustoihin ja syihin sekä siihen miten sen maailmanlaajuista tautitaakkaa voitaisiin laskea entisestään tulevaisuudessa.

”Vaikka alussa tutkimusta tekikin enemmän harrastusten kaltaisesti iltaisin sekä viikonloppuisin, laajoja kansainvälisiä tutkimushankkeita saadaan harvoin kasaan hyväntekeväisyystyönä ilman rahoitusta välttämättömiin tutkimuskuluihin. Aivosäätiön myöntämien apurahojen kaltainen rahoitus toimiikin usein korvaamattomana tukipilarina kansainvälisissä hankkeissa varsinkin, mikäli niitä halutaan muodostaa ja johtaa Suomesta käsin.”, Rautalin toteaa.