Kasper Katiskon tutkimuksessa erotetaan aivorappeumasairaudet psykiatrisista sairauksista – verikoe jo käytössä

Aivorappeumasairaudet, kuten muistisairaudet Alzheimerin tauti ja otsalohkodementia, voivat muistuttaa oireiltaan psykiatrisia sairauksia. Erityisesti otsalohkodementiaan liittyy usein vakavia persoonallisuuden ja käyttäytymisen muutoksia, jolloin se voidaan virheellisesti diagnosoida psykiatriseksi sairaudeksi, kuten skitsofreniaksi. Psykiatriaan erikoistuva lääkäri ja muistisairauksia tutkiva, LT, Dosentti Kasper Katiskon merkittävä tutkimus aivorappeumasairauksien erottamisesta psykiatrisista sairauksista on yksi Aivosäätiön tukemista tutkimuksista.

”Aiemmat diagnostiset menetelmät ovat olleet puutteellisia, ja diagnostiikka muistisairauksien ja psykiatristen sairauksien välillä epätarkkaa ja työlästä.”, kertoo Katisko tutkimuksensa taustoista. ”Kehitettävää löytyy edelleen paljon, mutta edistysaskelia ajattelutavassa ja käytänteissä on tapahtunut.”

Katiskon mukaan nykyisin paremmin ymmärretään, että mitä aiemmin ja tarkemmin muistisairaus todetaan, sitä paremmin sen etenemiseen vaikuttavia hoitoja voidaan tutkimusten myötä kehittää. Toisin kuin psykiatrisessa sairaudessa, muistisairaus aiheuttaa hermosolutuhoa, jota ei pystytä palauttamaan.

”Muistisairauksiin liittyvä tautiprosessi aivoissa alkaa kuitenkin jo kymmenenkin vuotta aiemmin kuin selkeät oireet, ja varhaisemman diagnostiikan myötä tavoitteena on estää tai hidastaa hermosolujen tuhoutumista”, sanoo Katisko.

Tilannetta voidaan verrata syöpähoitoihin, jotka ovat kehittyneet viime vuosikymmenen sisällä valtavasti: mitä aiemmin ja tarkemmin syöpä tunnistetaan, sitä tehokkaampaa hoito on.

Verikoe on otettu jo kliiniseen käyttöön ympäri Suomea

Katiskon tutkimustyössä käytetyn verikokeen avulla pystytään usein erottamaan, onko kyseessä psykiatrinen vai hermostoa rappeuttava tauti potilaalla, jonka oireiden perusteella sitä ei pystytä erottamaan. Verikoe mittaa verestä hermostovauriota mittaavaa proteiinia, neurofilamenttia.

”Jos se on selkeästi koholla, se viittaa huomattavan suurella todennäköisyydellä siihen, että ihmisellä tapahtuu merkittävää hermosoluvauriota.”

Oikea diagnoosi on äärimmäisen tärkeää myös hoidon ja muun palvelutarpeen arvion kannalta. Muistisairauksien ja psykiatristen sairauksien hoitomuodot ja ennusteet ovat hyvin erilaisia. “Sekä potilaan, omaisten ja yhteiskunnan etu olisi saada potilaat oikeanlaisen hoidon ja tuen piiriin mahdollisimman varhain. “

Tarvitsee tuekseen muita työkaluja eri muistisairauksien erotteluun

Verikoe pystyy varsin hyvin erottelemaan psykiatriset sairaudet aivoja rappeuttavista neurologisista sairauksista, mutta se ei pysty erottamaan, mikä muistisairaus on kyseessä. Vuoden 2025 alkuvuodesta käyttöön otettava Alzheimerin taudin diagnosointiin kehitetty verikoe on Katiskon mukaan esimerkillinen lisätyökalu diagnoosin tarkentamiseen.

”Siinä missä neurofilamentti kertoo, että siellä on hermosolutuhoa, niin taas tämä uusi markkeri kertoo, että siellä on Alzheimerin taudin tautiin sopivaa patologiaa.”

Hermosoluvaurion tunnistamisen ohelle neurofilamentilla on myös ennusteellista käyttöarvoa.

”Henkilöillä, joilla neurofilamentti on erityisen korkea, ennuste on taudin etenemisen osalta huonompi seuraavan 5 tai 10 vuoden seurannassa”, Katisko kertoo.

Apuraha mahdollistaa jatkuvan tutkimuksen tekemisen

Katisko palkittiin vuoden 2024 nuoreksi kliiniseksi tutkijaksi, ja kiitosta sai etenkin hänen työnsä psykiatrian ja neurologian rajapinnassa. Hän itse näkee, että neurologian ja psykiatrian välinen ero on veteen piirretty viiva.

”Se, että skitsofrenia on psykiatrinen sairaus ja otsalohkodementia on neurologinen sairaus, on pitkälti meidän itse päättämä jaottelu. Nehän ovat molemmat kiistatta aivosairauksia.”

Aivosäätiön apuraha mahdollistaa Katiskon jatkuvan työskentelyn tutkimuksen parissa kliinisen työnsä ohessa.

“On hienoa, että apurahoja saa nykyään joustavammin myös osa-aikaiseen tutkimukseen. Omassa työnkuvassa näen paljon tehokkaampana, että tutkimus edistyy tasaisesti pitkin vuotta”, Katisko sanoo.

”Tietysti toivon, että aivotutkimuksen tuki kasvaa entisestään. Näiden sairauksien aiheuttamat yhteiskunnalliset kustannukset ovat valtavan korkeat jo nyt, ja työtä on tehtävissä paljon.”