Tanssija, laulaja, koreografi, TV-kasvo, podcast-juontaja – siinä vain muutama Jorma Uotisen merkittävän elämäntyön nimikkeistä. Hän on myös Aivosäätiön syyskuun Alzheimer-kampanjan kärkikasvo. Seitsemänkymmenenneljän vuoden edestä elämää nähnyt Uotinen puhuu järkkymättömällä vakavuudella aivotutkimuksen puolesta. ”Aivot ovat ihmiselle fundamentaalinen tekijä ja samalla suuri arvoitus. Mitä enemmän niistä tiedetään, sitä paremmin ihmiset voivat.

Aivot, kaiken perustava voima 

”Aivojen voiman näen hedelmää luovan”, Uotinen aloittaa. Hän siteeraa Violeta Parran kappaletta ”Gracias a la vida” – kiitos elämälle. 

Uotinen on erityisen tietoinen aivojen voimasta ja myös niiden haavoittuvuudesta. Vuosi sitten hän toipui vielä aivoinfarktista. Nyt hän tuntee kiitollisuutta siitä, että pystyy ”puhumaan suht ehjiä lauseita ja kävelemään melko suoraan.” 

Omien aivojen näkeminen kuvattuna oli Uotiselle pysäyttävä hetki. Siellä on se komentokeskus, ja siellä oli aivoinfarktin jälkeen myös arpi. Lääkärit kertoivat siitä, miten aivot pystyvät itse korjaamaan itseään. Kiinnostus aivojen toimintaan heräsi. 

”Aivotapahtuma”, kuten lääkärit sitä kutsuivat, opetti elämän ennakoimattomuudesta. ”Sitä voi kohdata mitä tahansa, milloin tahansa. 74-vuotiaana sitä alkaa miettiä jo omaa jäljellä olevaa aikaansa. Onko minulla vuosia, kuukausia, viikko, päivä? Ei sitä tiedä.” 

Hänen ainoa toiveensa on, että aivot toimisivat loppuun asti ja todellisuudentaju säilyisi suhteessa ympäröivään maailmaan. 

”Syöttöpotilaana eläminen ei olisi itselle enää elämisen arvoista elämää.

Muistorikas elämä, jossa ei nostalgialle ole sijaa 

Jorma Uotinen on kokenut elämän monet värit. Nuorena hän kärsi hermojuuritulehduksesta, jonka seurauksena hän halvaantui ja menetti puhekykynsä väliaikaisesti. Parannuttuaan hän tempautui tanssin maailmaan ja sai jo 20-vuotiaana sopimuksen Suomen Kansallisbaletista. 26-vuotiaana hän jo esiintyi Pariisissa maailmankuulussa oopperassa. Vuosikymmenten ajan hän tanssi ja toimi koreografina ympäri maailman ja sai työstään kunniamainintoja ja palkintoja. 

Esiintyjänä muisti on aina ollut keskeinen osa työtä, sillä koreografian tai kappaleen opettelu vaatii lukemattoman määrän toistoja. ”On uskomatonta, miten yhä voi muistaa aikoja sitten opitun laulun sanat.” 

Uotinen ei kuitenkaan ole nostalginen. Taiteilijana hän on aina kokenut tärkeänä sen, että ei elä menneissä menestyksissään eikä rakenna elämäänsä niiden varaan. Jos hän on jotain oppinut elämässä, se on joka hetken ainutlaatuisuus. 

”En tiedä vielä, mitä tulevassa tapahtuu, ja mennyt meni jo. Ne ovat muistissa, ja ruumis voi muistaa jotakin kokemuksia ja tunteita. Mutta ne on eletty.” 

”Kaikki, mitä meillä on, on tämä hetki”, hän toteaa

Kuolema ei pelota, kunhan järki säilyy 

Huolestuttaako Uotista mahdollinen muistisairaus? 

”Välillä se on mielessä, mahtaako sellainen osua omalle kohdalle”, hän myöntää. 

Kuolema ei kuitenkaan pelota. ”Enhän ole itse sitä täällä kokemassa. Ainoa, mitä toivon, on että järki säilyisi loppuun asti.” 

Ennen haastattelua hän pysähtyi puhumaan ranskaa ohikulkijan kanssa. ”Asuin viisi vuotta Pariisissa, ranska on minulle kuin toinen äidinkieli”, hän mainitsee ohimennen. Kielitaito pysyy yllä ranskankielistä mediaa päivittäin seuraten. Myös saksa, ruotsi, italia ja englanti taipuvat. Uotinen tekee myös joka päivä Helsingin Sanomien ison ristikon, mikä ”ei ole mikään helppo ristikko.” 

Aivoterveysvinkkejä tai muitakaan hyvän elämän reseptejä hän ei kuitenkaan lähde jakamaan. ”En pidä sellaisesta neuvomisesta, että tänään ei saa syödä kananmunaa, mutta huomenna taas saa.” 

Ehkä omana itsenään hetkessä eläminen on se inspiraatio, jonka voi Uotisen elämästä ottaa itselleen

Vahva usko lääketieteen voimaan 

”Meille sanottiin 70-luvulla tanssiharjoituksissa, että älkää juoko vettä, siitä tulee vain enemmän jano. No, nyt tiedetään paremmin.” 

Koko ajan tutkimus lisää tietoa ihmiskehosta ja sen suurimmasta mysteeristä – aivoista. 

”Minä uskon lääketieteeseen ja hyvään hoitoon. Sanotaan, että ihminen taisteli jotain sairautta vastaan, ja toki omalla asenteella on vaikutusta. Mutta lääketiede se todella taisteli hänen puolestaan.” 

Jos viimeisen 50 vuoden aikana on saatu näin paljon lisätietoa, missä ollaankaan seuraavan 25 tai 50 vuoden päästä? Viime aikoina on otettu valtavia harppauksia myös muistisairauksien, kuten Alzheimerin taudin, hoidossa. Käsillä ovat käänteentekevät ajat. 

”Itse en kyllä ole tätä näkemässä.” Hymy ja naurahdus. 

Nuoremmat ja tulevat sukupolvet kyllä ovat. Ja toivottavasti he saavat mahdollisuuden elää omina itsenään, hetkessä eläen, loppuun asti. 

”Nyt kaikki lahjoittamaan aivotutkimukseen. Mitä enemmän tiedämme, sitä parempaa elämää ihmiset voivat elää.” 

Lopuksi, kun häneltä kysyy rakasta muistoa elämänsä varrelta, vastaus tulee Jormamaisen mystisesti: ”Ne ovat sen verran intiimejä juttuja, että en julkisesti lähde jakamaan.” 

Siirry Alzheimer-kuukauden kampanjasivulle